Pääsiäiskana

Tilkkusäkkien tuotoksia tämä kanakin.

Ommellaan ensin kaksi tälläistä tilkkuneliötä. Kun ne ommellaan kolmelta sivulta yhteen, samalla kiinnitetään nokka, heltta ja pyrstö.

Laitetaan täytteet sisälle ja ommellaan käsin alasauma niin, että etu- ja takasaumat tulevat vastakkain.

Olen oppinut...ettei inspiraatio tule

kuin salama kirkkaalta taivaalta...

vaan hitaasti ja hiljaa.

Sen virtaamista on tuettava joka päivä

yksinäisten ja joutilaiden hetkien avulla.

Brenda Ueland

Sohvatyynyjä

Tilkkusäkeissä oli monta "kerää" kangaspakoista leikattuja hulpioreunoja, monta eri leveyttä.

Olen hyödyntänyt niitä esim näin.

Sitten oli myös pussillinen pieniä kolmioita, niitä oli jo heitetty roskiin, kun keksin hyödyntää niitä näin.

Vanhetessa emotionaaliseen selviytymisstrategiaani

pitää kuulua innoituksen aktiivinen tavoittelu.

En voi jäädä odottamaan,

että se löytää luokseni.

Bebe Moore Campbell

Laukku tilkuista

Tuure Kilpeläisen eräässä biisissä on sanat :

"... mutterit, kivikirkot ja linkkarit eivät synny itsestään,

vaan ensin jonkun sisällä pään!"

Voiko sen selvemmin sanoa!

Kun näin tämän postimyynnin mainoskuvan englantilaisessa lehdessä, syntyi heti ajatus, että tuollaisen laukun haluan tehdä. Mutta ei se ollutkaan niin helppo kun ensin luulin. En varmaan ole montakaan kertaa tarvinnut

vaivata pieniä, harmaita solujani niin paljon, kun tämän laukun suunnittelussa. Tosiaan, kyllä mummo " tinan pierasi" ennenkuin työjärjestys selvisi.

Tämän " prototyypin" tein huonoista tilkuista, ajatuksella, että jos ei onnistu, ei harmita jos joudun heittämään hukkaan.

Tässä toinen puoli.

Kiinitys systeemikin löytyi niistä loputtomista aarrelaatikoista.

Ja tässä toinen puoli.

Minulla on meneillään tilkkusäkkien "tuhoomis viikot". Saa nähdä mitä kaikkea "sisällä pään" välähtää.

Pikku taulut

Näitä Guernseyn saarelta laskuveden aikaan kerättyjä "matkamuistoja" olen hyödyntänyt esim. näin.




Meillä jää yrityksessämme eräästä tuotteesta tälläisiä listojen kulmapaloja. Liimailin niitä yhteen, tuli pieniä neliöitä, sitten Miranolia niskaan. Yhdistin neliöitä pellavanarulla ja kaskelle saaren "matkamuistoja".

Hyvää Ystävänpäivää!

Aito ystävä on siunauksista suurin

ja sen saamiseksi näemme vähiten vaivaa.

L. R. Maxims

Eräs Ystävänpäivä.

Asuimme kotikylällämme, kyläkauppa lopetti toimintansa ja mieheni päätti lähteä kauppiaaksi. Kylälle oli muuttanut myös uusia asukkaita. Eräs pariskunta, johon olin tutustunut, olivat uskovia ja vain omaan näkemykseensä uskovia.

Ystävänpäivän aamuna tämä rouva soitti, toivotteli hyvät ystävänpäivät ja alkoi sitten puhua ettei Jumalan lapsen tule myydä kaljaa! Hän puhui ja puhui aiheesta ja sain sen käsityksen siitä puheesta, ettei minua odota mikään hyvä tulevaisuudessa. Lopetin puhelun, mutta sain kuitenkin soperrettua, että hyvää ystävänpäivää vaan sullekkin.

Olin hyvin pahoilla mielin ja ristiriitaisin tuntein ajattelin kuulemaani.

Kohta ajoi auto pihaan ja eteisestä alkoi kuulua kovaa kiroilua ja ystävänpäivä toivotuksia. Sieltä tuli serkkuni vaimo, jonka sanavarastoon kuului vähintäin joka viides sana peetä tai ässää. Hän kertoi, että aamulla ylös noustessaan huomasi, että oli ystävän päivä ja minä olin tullut heti mieleen. Hän oli miettinyt, että mistä minä pitäisin ja muisti, että rakastan suklaakakkua. Ja niin tämä ystävätär pyöräytti suklaakakun ja tuli kakun ja kirosanojen säestämänä toivottamaan ystävänpäivää.

Voitte uskoa, ettei suklaakakku ole koskaan maistunut niin hyvälle kuin silloin. Ja varmasti hyvästä sydämestä annettu kiroilusta huolimatta.

Kirppislöytö

Tämän laukun tarina

Tämän laukun löysin Guernseyn saaren kirppikseltä, oikemmin kirppiksen pihalla olevalta jätelavalta.

Ajoimme kirppiksen pihalle, siellä oli jätelava täynnä tosi hyvää tavaraa. Menin kurkkimaan lavaa, tyttäreni hihkaisi, että sinne et mene tonkimaan!

Pois lähtiessämme, kun tyttäreni käänsi autoa tosi ahtaalta parkkipaikalta, minä menin lavalle ja nopeasti otin sieltä tän laukun ja ison ihanan lasimaljan ja menin autoon.

Lasimalja jäi tyttärelleni, ja laukku tietenki minulle. Sillä jätelavalla oli paljon parempaa tavaraa kun suomalaisella kirppiksellä konsanaan.

Kotona tyttäreni tajusi, että sehän on Pradan laukku! Minä onneton en edes tiennyt mitä Prada merkitsi.

Tutkimme sisuksen, vuori vähän kulunut ja muutama niitti puuttuu, mutta ei se mummon menoa haittaa.

Tämän myötä olen taas konkreettisesti törmännyt siihen, mitä merkkituotteet joillekin merkitsevät. Eräskin nainen sanoi, että anna minun edes koskettaa sitä?

Kukaan ei moista ole minulta kysynyt kun kuljen halpahallin laukun kanssa.

Huivin tarina.

Sain muutama vuosi sitten tyttäreltäni äitienpäivä lahjaksi ulkomailta huivin. Se oli tosi nätti, pidän sitä vieläkin.

Olin pienen ryhmän kanssa työmatkalla ulkomailla, minulla oli se huivi kaulassa ja kuinka ollakkaan eräs ryhmämme nainen huomasi, että sullahan  on Laura Ashleyn huivi! Taaskaan en ollut ymmärtänyt, että huivini on jotenkin erikoinen.

Sen jälkeen tämä nainen asetteli aina huivini niin, että ko logo oli selvästi näkyvissä. Minusta se tuntui todella huvittavalta. Minä olin ihan sama ihminen, näkyi logo tai ei, mutta tälle naiselle arvoni hänen seuralaisenaan nousi huomattavasti, kun minulla oli Laura Ashleyn huivi kaulassa!!!

Ennen kaikkea muista,

ettei tärkein mukaan otettava ole

Guccin laukku

eikä ranskalaiset farkut

vaan avoin mieli.

Gail RubinBereny

Olen täysin tämän viisauden kanssa samaa mieltä.

Oikein hyvää ja kaunista talvipäivää kaikille!

Kaulavaatteita

Näihin "kaulavaatteisiin" sain idean Guernseyn käsityölikkeestä. Lankoja ostin myös sieltä. Täältä noiden "tikapuulankojen" saanti on vaikeaa. Läheskään kaikista alan liikkeistä niitä ei todellakaan ole saatavissa. Sainkin yhdessä liikkeessä taas kommentin, etteihän se lanka ole mikään trendi.
Mutta, kun mummo haluaa tehdä myös sitä mikä ei aina ole trendi.

Mielestäni kaulavaatteet kuitenkin ovat olleet ihan trendikkäitä, ja niitä voi käyttää myös juhlavaatteiden kanssa. Ovat myös kevyempiä kuin se iänikuinen paksu huivi, jota käytetään joka paikassa. Jotkut varmaan yöpuvun kanssakin. Joskus tuntuu, että se makkara on oltava kaulassa, sopii taikka ei. Kunhan vaan on muodissa mukana.

Nämä olen neulonut paksuilla puikoilla aina oikeaa.

Ohuemmat, "koruiksi" sopivat olen neulonut sileää neuletta. Silloin se kiertyy rullalle itsestään.

Suuren maailman muotia.

Elämäni ensimmäisen kosketuksen SUUREN maailman muotiin sain -50 luvulla. Oli naapurin tytön häät. Hän oli ollut muutaman vuoden Ruotsissa töissä, mutta tuli viettämän häitään kotiinsa Suomeen. Häävieraina oli pari ystävätärtä Ruotsista. Ja voi niitä muotiluomuksia, mitä heillä oli yllään. Olkaimettomat, leveähelmaiset mekot, ihanaa ohutta kangasta. Entäs sitten ne kengät. Valtavan korkeat korot, kannan takana ei mitään, ei remmin remmiä, muutama remmi varpaiden päällä.

Kyllä siinä morsian jäi toiseksi, kun me tyttöjen kanssa vain ihmettelimme kuinka se mekko pysyi päällä. Samaten ihmetyksen aihe oli niiden kenkien pysyminen jalassa.

Naisen pitää usein palata menneisyyteen...

sen nuoren tytön luo, joka hän oli,

ennen kuin miehet, lapset, perhe, työ

ja muut vastuut määrittelivät hänet uudelleen.

Kuoria kerros kerrokselta pois kaikki roolit,

jotka peittävät hänen todellisen minänsä

ja etsiä uudelleen nuoruuteen puhkeava persoonansa.

Mary Helen Washington

Mummo lapsenlikkana

Uskokaa tai älkää, mummo osaa piirtää traktorin!!!
Niitä tuli harjoiteltua reilu viikko 2v traktori/rekkamiehen kanssa. Niitä piirrettiin A4: sia molemmin puolin ja kaikki lehden reunat täyteen, missä vain oli pala puhdasta paperia.

Täytyy sanoa,että koko ajan lopputulos parani, siis : Harjoitus tekee mestarin vielä tässäkin iässä.

Elämä on jalkojesi juuressa leikkivä lapsi.

Työkalu lujasti kädessäsi.

Puutarhasi penkki, jolle istahdat illansuussa.

Jean Anouth

Sitä odotellessa jatketaan tuunailua.