Siitä huolimatta kiirettä on pitänyt toipilasajasta huolimatta. Mummolle näkyy olevan käyttöä puolikuntoisenakin.
Muutama kesäteatteri on tullut katsottua ja jopa Savonlinnan oopperaankin pääsin. No, konkreettisesti sinne linnaan pääseminen olikin sitten toinen juttu. Jalkavammaisen kipuaminen linnan portaita olikin todellinen haaste, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja Naamiohuveista sai nauttia täysin siemauksin.
Näitä hiuskoristeita, hatukkeita on muutama vielä näyttämättä. Olen tehnyt näitä vanhoista huiveista ja taskunenäliinoista. Hörhelöitä olen kiinnittänyt vanhoihin hiuspantoihin ja -kampoihin.
Muutaman olen tehnyt olkatoppauksiin , päällystänyt vanhan bikinen yläosan kupeilla ja vähän hörhelöä. Alapuolelle hiessolki, jolla voi kiinnittää hiuksiin.
Uskokaa yai älkää, bikineille en enää löydä käyttöä. Mistähän johtunee??
Miten hyvältä minusta tuntuukaan, kun saan sydämessäni
kokea sen yksinkertaisen ja viattoman ilon,
jota ihminen tuntee, kun hän voi laskea pöydälle kaalinkerän,
jonka on itse kasvattanut.
J.W. von Coethe
