...ja voihan ne tuliaiskukat viedä tässäkin muodossa.
Kerrompa tarinan eräästä Naistenpäivästä v. 1996
Olimme työmatkalla Tverin Karjalassa Venäjällä. Meitä oli 15 henkilöä, neljä naista ja loput miehiä.
Aamulla hotellin aulassa oli isäntämme meitä vastassa punaisten neilikoiden kanssa. Saimme kukat poskisuudelmien kera. Meidän miehemme olivat vähän noloja, eivät olleet huomioineet päivää millään lailla, eivätkä edes tienneet mikä merkitys Venäjällä päivällä oli.
Illalla, kun olimme viettämässä iltaa ravintolassa, isäntämme olivat mukana. Meidän miehemme tekivät näyttävän sisääntulon. Olivat puku päällä ja ojensivat meille isot, tummanpunaiset ruusut.
Pitihän Suomipojan pistää paremmaksi.
Pois lähtiessämme pakkasin kukat hyvin matkalaukkuun. Kotona sitten oli yllätys. Neilikka oli täysin kunnossa, mutta ruususta oli jäljellä vain varsi, kaikki teräledet olivat karisseet pois. Syykin selvisi.
Tverissä oli silloin pakkasta parikymmentä astetta, miehet ostivat ruusut torilta. Torimyyjillä oli kukat puulaatikoissa, joissa oli lasinen luukku, josta näki mitä kukkia missäkin laatikossa oli. Jokaisessa laatikossa paloi kynttilä pitämässä peruslämpöä yllä, mutta saihan ne ruusut osansa pakkasesta ennenkuin olivat hotellissa.
Kun sitten palattuamme pidimme palaveria ja kerroimme matkan annista isommalle ryhmälle, eräs miehistämme totesi, että kaikkein kallein hankinta reissulla oli kun naisille PITI ostaa ruusut.
Se siitä huomionosoituksesta sitten!
Nainen voittaa antamalle itselleen ja muille naisille
luvan syödä, nauttia seksistä, ikääntyä, käyttää haalareita,
rihkamakoruja, tukkimiehen saappaita,
kirpputorivaatteita tai ateljeeasuja,
pukeutua tai kulkea puolialastomana,
tehdä mitä ikinä haluaa-
omien esteettisten mieltymystensä mukaan tai niistä riippumatta.
Naomi Wolf
HYVÄ, ME NAISET!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti