Kukka-amppeli

Tuunausta kai se on tämäkin.

Vanhasta kukka-amppelista oli mennyt pilalle alkuperäinen huopa. Amppeli oli kuitenkin muuten hyvässä kunnossa ettei sitä poiskaan raaskinut heittää. Vähän aikaa se vei ennenkuin keksittiin kuinka sen saisi käyttö kuntoon. Koska ristikko on niin harva, ei siihen mitään muoviakaan pelkästään voi laittaa.

Hups! Tulihan se idea jostain takaraivon peräkammarista. Onhan meillä pellavakuituja muutama säkki siellä ehtymättömässä romu/tarvike varastossa. Niitä sitten pujoteltiin ristikon väliin. Sitten muovi ja multa.

Tässä on kyllä yksi vaara! Linnut tykkäävät käydä kuituja repimässä. Saa nähdä kuinka kauan se pysyy siistinä.

Silloin yrittäjä aikanani teimme kesämyymälän pihalle pihakoristeeksi paksun pellavapalmikkon.

Ensimäisinä öinä harakat repivät sen yhdeksi kuitu tukoksi. Eräs rouva sanoi sen nähdessään, että nythän linnuilla pitäis jo olla pesät valmiina, mitä ne noilla kuiduilla nyt tekevät? Vai onko käynyt niin, että eukko on laittanut ukon ulkoruokintaan ja ukko rukan on tehtävä oma pesä. Siihen toinen rouva totesi, että j

os niillä on vaan INNO päivä kun "markkinoille" on tullut uutta materiaalia!

Niin tai näin, se "taideteos" piti hävittää.

Kevätillan autuas kirkkaus

yli maan, yli aaltojen ui.

Kuin pilvien loistoa pitkin liukuu

minun purteni päivänlaskua kohti.

Vesi taivaan hentoa kultaa huoaten hengittää.

Saima Harmaja

Istuinalustoja

Ei näy pohjaa tilkkusäkeissä!

Nämä istuinalustat ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi ja tarpeellisiksikin. Näitä on saanut jo melkein koko suku ja kesäpaikalla ovat kovassa käytössä. Eräs sukulainen pitää sitä auton istuimella kissan alla, silloin kun kissa ei matkusta omassa häkissään.

                                 Väliin olen laittanut jotain paksumpaa ja pehmeämpää kangasta, niihin on uponnut vanhoja, paksuja verhoja, muutama vanha toppatakkikin on niihin piilotettu.

Yritysmuistoja

Yrittäjä aikoinani tähän aikaan vuodesta valmistelimme kesämyymälää kesää varten. Eräänä kesänä meillä oli 

harjoittelija / kesätyöläinen, idearikas ja napakka tyttö. Myymälä oli jo yleisölle auki, harjoittelija tyttö oli järjestelemässä tavaroita myymälässä ja vei sinne pellavaisia kesähattuja, joita tyttö oli viimeistellyt.

Näin hallin ikkunasta kun myymälään meni asiakkaita, keski-ikäinen pariskunta, jotka taluttivat vanhempaa rouvaa. En mennyt heti perään, vaan ajattelin, että tyttö voi opetella asiakaspalvelua ihan yksin. 

Jonkin ajan kuluttua menin myymälään, asiakkaat tulivat portailla vastaan,naiset eivät edes vastanneet tervehdykseeni, mies nyökkäsi ja oli vähän vaivautuneen oloinen.

Kun menin sisälle, siellä oli kauhistunut tyttö, ja kommenttina heti oli: "Kauheeta millaisia asiakkaita."

Ensimmäisenä vanha rouva oli katsonut niitä hattuja ja sanonut, että kyllä täytyy olla itseensä kyllästynyt joka tuollaisenkin päähänsä pistää. Seuraavaksi hän oli katsellut pellavapitsejä ja todennut, että nämähän on tietenkin nyplättyjä. Tähän harjoittelija oli ohjeiden mukaan selittänyt, että ovat kotimaisia,koneella tehtyjä vahojen perinnemallien mukaan. Tähän taas rouvan kommentti oli, että kuka nyt koneella tehtyjä pitsejä vuodevatteisiinsa laittaa. Jonkin ajan kuluttua rouva oli todennut, ettei täällä ole mitään originelliä, mitä voisi ostaa. Minä vaan totesin tytölle, että olipa hyvä, että harjoittelu aikana tuli esille tämä asiakkaiden monipuolinen kirjo. On oma asiasi päättää onko todella asiakas aina oikeassa.

En voi enää aatella kauneutta ankarampaa!

Oi taivaan hiilakkainen sinisyys, oi auringon loimo

sinisyyden jyrkässä mäessä!

Aleksis Kivi

Hernekeittopurkin uusi elämä

Tein vastaavanlaisen käsityöpussukan äidilleni äitienpäivä lahjaksi -60 luvun alussa.

Siihen aikaan oli muotia virkata lakanan pitsejä jä nenäliinan reunoihin pitsit. Tälläisessä pussukassa säilyi virkkaustyö sopivasti ja virkatessa lanka juoksi hyvin kerän ollessa pussukassa. Koko systeemi kiikkui mukavasti käsivarressa.

Voisihan tälle nykyisin löytyä jotain muutakin käyttöä, vaikka kylppärin naulassa pumpulin säilytykseen.

Oikein Hyvää äitienpäivää arvon golleekat!

Äitienpäivän kunniaksi pieni muistelu lapsuudesta.

Äiti ja isä lähtivät navettatöille aamulla yleensä siinä puoli kuuden maissa. Eräänä kesä aamuna lehmät eivät olleetkaan tarhassa odottamassa lypsäjää. Äiti ja isä huutelivat niitä aikansa navetan päädyssä, mutta vastausta eikä kellon kilkatusta kuulunut joten he lähtivät niitä etsimään. Isä toiseen ja äiti toiseen suuntaan.

Isä löysi lehmät heti läheisestä, tiheästä kuusikosta. Jokin oli ne pelästyttänyt, koska olivat ihan hiljaa ja paikoillaan, eivätkä vastanneet kutsu huutoihin. Isä ajoi lehmät navetalle ja alkoi huhuilla äidille, että lehmät löytyivät. Navetan päädyssä oli pieni kallio ja siinä kun iso mies isolla äänellä huuteli niin ääni kuului myös naapuriin. Siellä isäntä oli aikansa kuunnellut ja tuli siihen tulokseen, että nyt on naapurissa hätä, tuolla naapurissa ei turhia huudella. Linnuntietä tähän naapuriin oli reilu kilometri.

Isäntä hyppäsi pyörän selkään, otti molempiin ohjaustankoihin sangot, mahdollista tulipaloa varten. Joen sillan ylittäessään kaappasi joesta sangot täyteen vettä ja vesi ympäriinsä roiskuen porhalsi pihalle. Kaikki oli jo rauhallista, hän meni navettaan tarkistamaan tilannetta. Siellä äiti ja isä olivat jo työn touhussa. Äiti jäi lypsämään lehmiä ja isä naapurin kanssa menivät sisälle aamukahville.

Tämä tapahtui aikana jolloin vielä pidettiin naapuristakin huolta.

Tuunattu miestenpaita

Tekasin vävyni paidasta itselleni työpuseron.

Tein siitä niin pitkän, että se peittää iän mukanaan tuomat etuudet.

Helposti ajattelemme, ettemme enää kasva.

Totuus on, että elämän viimeisen kolmanneksen

aikana tapahtuva kasvu

voi tuoda mukanaan perimmäisen onnen.

Miriam Stoppard

Yksi minun vioistani on se, että olen liian hätäinen monissa asioissa. Teen usein ensin, ennenkuin ajattelen asiaa loppuun asti. 

Tässä yksi esimerkki.

Lumien sulettua takapihaltani, paljastui maasta  tälläiset pallurat. Olin varma, että ne ovat jotain sieniä.

Kävin katsomassa niitä lähempääkin ja keksin, että niistä pitää ottaa kuva ja lähettää johonkin luonto-ohjelmaan.

Katsoin kuvia koneelta ja huomasin, mikä ihmeen tikku tuossa vieressä on ja menin uudelleen katsomaan ja tutkimaan "sieniä" lähemmin. Yllätys yllätys, sienet paljastuivat yläkerran parvekkeelta tipahtaneiksi tyrökspalluroiksi.

Olis siinä Seppo Vuokko kumppaneineen pitäneet hauskaa mummon palluroilla jos olisin ehtinyt laittaa kuvat eteenpäin.

Nyt saa suvun biologit naureskella, että suvussa on näin innostunut luontoihminen.

Vappukukkia sohvatyynyyn

Tilkkusäkin tuotoksia tämäkin.

Kukat olen leikannut huopatilkuista ja varret olen ommellut ohuesta pellavanarusta ja kiinnittänyt sik sakilla. Nappirasiastakin löytyi taas käyttökelpoisia nappeja.

Tuon kankaan kutoi eräs harjoittelijamme Ryti kutomakoneella. Hän halusi tehdä harjoitteluaikanaan lopputyön meillä. Lopputyöksi hän oli ideoinut repun miehelle, johon tuli myös päiväkirja käsin tehdystä paperista. Kudoimme kankaita muutamalla eri värillä ja niistä hän sitten suunnitteli reppun.Tämä kankaanpala on niitä jämiä.

Tämä sohvatyyny muistuttaa minua siitä mukavastakin yrittäjä ajasta. Meillä kävi kaikkiaan kymmenkunta harjoittelijaa eri puolelta Suomen. Kivoja tyttöjä kaikki.

Eräältä tytöltä sain jälkeenpäin kiitoskortin jossa hän mm kertoi, että meillä hän oppi nauramaan.Toivottavasti  hän oppi muutakin.

Muutamat tytöt naureskelivat minun savonmurteelleni. Sainkin eräältä tytöltä kiitoslahjan mukana kortin jossa oli tämä " tarina".

Savolaispomo tupsahti työntekijöiden kahvihuoneeseen ja kysyi:

Mittees tiällä huastetaan?

Vastaukseksi hän sai:

Hitleristä, Sauseskusta, Idi Aminista ja Sinusta.

Vieläkin tämä kortti on minulla tallessa ja olen ylpeä näistä kiitoksista.