maanantai 21. lokakuuta 2013

Tonttuja jämälangoista



Mummolla on jäänyt ideat narikkaan. Uusia ideoita ei oikein synny, mutta kaikella on aikansa. Eikös se niin ole?

Jotain kuitenkin on kiva tehdä, niin kaivoin lankakorini ja vanhan virkatun tontun, joka oli minulla lainassa tuttavaltani. Ihan vaan mallina.
Monta kertaa se joulu tulee yllättäen, ihan kuin talvikelit autoilijoille, joten ajattelin aloittaa ajoissa.


Ajattelin laittaa näille postimerkin takapuoleen ja lähettää sinne Guernseyn saarelle.

Nämähän vois ristiä vaikka ovitontuiksi. Tuliskohan tuo pukki mummon luo, jos laittaisin tämän ulko-oveen.



On kiva olla tekemättä mitään
ja sen jälkeen levätä.

Ystävältä saatu viisaus



sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tapleteista taulut

Ostin kerran Kodin Autletista tälläisiä mustia paperinaru tapletteja. En varmaan käytä omassa kattauksessani, mutta ostin kun sain halvalla, 1 eur / kpl. Ostin ihan sitä varten, että jos keksis jotain tuunaamista.


Sitten minulla oli niissä pohjattomissa säkeissäni tälläiset vanhat verhot.


Ja siitä se sitten lähti...


... leikkasin kuvion verhosta ja liimasin sen mustalle kartongille. Leikkasin kartongin kuvion muotoon ja...


... liimasin kartongin tapletille.


Toiseen taplettiin laitoin verhosta tälläisen kuvion.
Ajattelin viedä nämä kesäpaikan vinttikamarin seinälle ensi kesänä.



Eläkeläisen etuoikeuksia.

Aamulla sängyssä löhöillessäni kuuntelen radiota, sekin kuuluu eläkeläisen etuoikeuksiin, myös arkiaamuina. Ei tarvitse miettiä, että pitäisi ehtiä johonkin tiettyyn aikaan ja yksin elellessä ei tarvitse miettiä toisten aikatauluja.
Eräänä aamuna radiossa oli tämä osio, kun toimittajat soittavat toisilleen ja kyselevät kuulumisia, silloin heillä oli aiheena HAMSTRAAMINEN. Vähän kolahti, kun ajattelin niitä omia tilkkusäkkejäni ja nappirasioita.
Toimittajat tulivat siihen tulokseen, että se on meillä suomalaisilla jo geeneissä. Sukupolvien ajan olemme joutuneet "hamstraamaan" ruokaa ja tavaraa pohjoisten elinolosuhteiden ja huonojen aikojen takia. Se on vaan jäänyt jotenkin selkäytimeen.
Muistan kun isäni laittoi talteen kaiken mitä mahdollisesti voisi joskus käyttää. Hän mieluummin rakensi uuden varaston kun raivasi entisiä varastoja. Yksi isäni säästön kohde oli esim. vanhojen kumiteräsaappaiden nahkavarret. Rikkinäiset terät hän raski heittää pois, mutta varret hän visusti säilytti. Hän usein sanoi, että kuulkaa pojat, kyllä tulee vielä pula-aika ja nahka on arvokasta. Muistan isäni käyttäneen näitä nahkavarsia, kun hän korjasi hevosen valjaita.
Kyllähän tämä "hamstraaminen"on meidänkin sukupolvelle tuttua. 
Eräänä keväänä olin tyttäreni kanssa isolla puutarhalla ostamassa kesäkukkia. Siellä pihalla oli iso kasa kasvuturvetta, jota sai viedä ilmaiseksi. Jos ei ollut omaa säkkiä, kassalta sai muovikasseja. Tietenkin mekin otimme, kun ilmaseksi sai, olihan se ihan hyvää kesäkukille, kun sitä sekotti kaupan "mustaan multaan".
Eräs "hieno rouva" mätti lapiolla turvetta säkkiin varoen visusti lakattuja kynsiään ja hienoja kenkiään. Kun hän sai säkin täyteen, hän seisoi vähän aikaa säkkinsä kansa ja kysyi sitten että mihin tätä käytetään?
En muista annoimmeko käyttöohjeita vai jätimmekö rouvan mielikuvituksen varaan. Sen muistan, että matkalla kotiin meillä oli hauskaa kun ajattelimme tilannetta, piti vain ottaa kun ilmaiseksi sai.


" Nyt kesän viime kukka jäi yksin maailmaan,
siskoistaan ruusu rukka...jne

Muistan kun lauloin tätä laulua jossain koulun juhlassa. En muista enempää sanoja. Pelastin näitä viimeisiä kukkia joutumasta tähän kuormaan.













torstai 3. lokakuuta 2013

Neulotut tossut ja muistoja hirvipeijaisista

Nyt ei mummo ole saanut tämän enemmän aikaan. Tuli pieni toivomus tuolta Guernseyn saarelta, että neuloiskohan mummi tossut. Ja mummihan neuloi.


Tämä malli on helppo ja nopea neuloa, eikä tarvitse neuloa kantapäätä. Muotoutuvat hyvin jalan muotoon.

Viikonloppuna olin tyttäreni luona, keräiltiin kesäkukkia kompostiin ja siivoiltiin muutenkin pihaa talvikuntoon. Samaa olen tehnyt omalla pihallanikin

Vanha krilli toimi kesällä hyvin kukkatelineenä ja talvella olen laittanut sinne kupissa lintujen siemeniä.


Tuo pensas on pähkinäpensas. Tänä kesänä siihen tuli myös pähkinöitä, jotka pähkinähakki kävi popsimassa poskeensa. Näin muuten ensimmäisen kerran pähkinähakin, oli upea ilmestys. Harmi kun en saanut kuvaa siitä.

Hirvipeijais muistoja

Tämä on sitä aikaa, kun alkaa hirvenmetsästys. Ja sen jälkeen alkaa lehdissä näkyä ilmoituksia hirvipeijaisista.
Lapsuuteni hirvipeijaiset pidettiin aina kylän seurojentalolla. Maatalousnaiset tekivät tarjoilun, eikä se ollut mikään hirvikeitto, vaan kunnon hirvipaisti kaikilla laatikoilla ja lisäkkeillä. Siis kunnon savolainen pitopöytä.
Minulle se oli syksyn kohokohta, kun äidin ja isän kanssa pääsin peijaisiin. Menimme tietenkin hevosella. Jos oli jo satanut lunta matka tehtiin oikein ajoreellä, jota käytettiin yleensä vain pyhäajoissa ja kyläreissuilla.
Mielenkiintoista lapsen näkökulmasta oli kun sai sitten peijaisten lopussa katsoa tanssia. Isäni ei tanssinut, hän sanoi, että hänellä on pyöreät kantapäät. Äiti oli hyvä tanssimaan ja tietenkin naapurin isännät häntä tanssitti.
Jännittävää oli myös käydä pihalla katsomassa kun isännät piipahtelivat nurkantakana pullolla ja toiset parveilivat hevosten luona ja aina näkyi olevan jotain tutkimista myös vällyjen alla. Sitten pullo kierti mieheltä miehelle. Se oli jännää, siinä oli jotain luvatontakin.

Sitten -70 -80 luvuilla, kun joka pitäjään tuli oma hotelli, hirvipeijaisetkin siirrettiin kirkonkylän hotelliin. Se oli taas silloin jotain uutta ja hienoa. Tosin seurojentalo oli jo huonossa kunnossa, eikä seuroilla ollut aina varaa remontoida taloja vaatimusten mukaisiksi.
Olimme -80 luvun alussa meidän perheen kanssa hotellin peijaisissa. Meillä oli kolme lastamme mukana. Halusin heidät mukaan, koska itselläni oli niin mukavia muistoja omista lapsuuden peijaisreissuista.
Ruokailun jälkeen mieheni vei meidät, koko sakin baariin, nosti lapset baarijakkaroille ja tilasi lapsille limsat. Itsellemme jotain muuta hyvää.   
Baarissa istuskeli myös kylältämme eräs pariskunta. Kuulin tämän rouvan alkavan kovaan ääneen arvostelemaan, että on se kumma kun lapsia tuodaan tälläiseen paikkaan näkemään kun aikuiset ryyppää.
Käännyin rouvaan päin ja kysyin, että kertokaapa mikä eron on, kun minä lapsena näin, kun miehet ryyppäsi nurkan takana pullosta ja meidän lapset näkee kun otetaan lasista. 
Kyllä rouvan suu teki monenkaisia hakuammuntoja vastatakseen, mutta eräs tuttava  kuuli vuodatukseni ja sanoi, että hyvä, hyvä Mirkku. Rouvan suu napsahti kiinni. Tämänkin rouvan mies oli hyvin ahkera nurkan takana kävijä, eikä varmaankaan omalla pullollaan.
Onneksi nyt seurojentalo on remontoitu ja peijaiset pidetään taas omalla kylällä.





Kukkihan se pasuunakukakin viimein. Kaikkiaan kerkesi yli 20 kukkaa avautua, nyt vein sen autotalliin yöpakkasia karkuun. Muutama nuppu jäi vielä avautumatta.

En ole ainoa, mutta olen yksi.
En voi tehdä kaikkea, 
mutta voin tehdä jotain.
En kieltäydy tekemästä sitä jotain,
minkä voin tehdä.

Helen Keller