Pakettikortteja

Nyt ei mummo ole paljon ahertanut. Ihme kumma tämäkin asia piti opetelle, siis se, että ei tarvii kantaa huonoa omaatuntoa jos vaan on eikä tee mitään järkevää ja näkyvää.
Piti antaa itselle lupa, että minulla on nyt lupa olla ja nautiskella.

Niimpä tuunauksetkin on sen mukaisia. Kierrätystä voi hyödyntää näinkin. Lahjansaajat arvaavat jo paketin
nähdessään, että mummo on ollut asialla.

.

Vanhoista, taitetuista korteista, jossa toinen puoli on puhdas, leikkasin pakettikortteja ukoille taustastaksi.

Päiväkahvia ennen ja nyt.

Siihen aikaan, kun olin pikkutyttö, emännät piipahtivat naapureissa päiväkahvilla. Ei ollut puhelimia, joten naapurissa käynti yllättäen oli ihan tavallista.

Äitini piti huolen, että aina oli tarjottavaa yllätysvieraita varten. Yleensä pullan lisäksi oli kuivakakku ja pikkuleipiä. Jos oli ollut jotain suurempaa kiirettä muissa ulkotöissä, että ei ehditty leipomaan, vehnästä oli aina. Jos vieras tuli loppuviikosta, jolloin pullakin oli jo vanhaa äiti pyöräytti köyhät ritarit manssikkahillon kanssa.

Joidenkin emäntien kanssa äiti oli tarkkana, että kahvin kanssa oli kunnon kermaa, sitä käytiin "kuorimassa" maitohuoneessa maidon päältä. Jos ei tarjottu kermakahvia, äiti tiesi, että seuraavassa kyläpaikassa emäntä kertoi, ettei se raaskinut edes kermaa käydä hakemassa.

 Eräs emäntä kuitenkin sanoi heti kun kahvi laitettiin tulelle, että älä vaan mene kermaa hakemaan, kyllä mulle kelpaa tavallinen maito. Se tavallinen maitokin oli ainakin meillä n.4%:sta, kunnon maitoa nykyisiin verrattuna.

-50 luvun alussa, kun kahvi oli vielä kortilla, ainakin arkikahvi keitettiin "sumppiin". Se tarkoitti sitä, että pannusta kaadettiin entinen kahvi kattilaan ja lisättiin vettä ja vähän kahviporoja, kiehautettiin ja  sitten kaadettiin takaisin pannuun.

Tämän asian kanssa piti olla myös tarkkana, kenelle vieraalle voi tarjota sumppikahvia ja kenelle se keitettiin "puhtaaseen veteen."

Nykyisin kahvittelut sovitaan aikataulujen mukaan. Minä ainakin tykkään vähän laittaa kattausta ja tarjottavaa. Sekin on pieni nautinto muun rupattelun ohella.

Minun pieniä tähtihetkiä on kun eräs ystäväni kutsuu aamupalalle. Kyllä siinä on päivä mukava aloittaa kun on saanut käydä valmiilla aamukahvilla.

Aika kuluttaa hitaammin ystävyyttä, kuin rakkautta.

V.A. Koskenniemi

Hyvää joulun odotusta kaikille!