Terveisiä

Niin se aika on hurahtanut ristipistoja väkertäessä.
Olin kyllä reilun viikon lapsenlikkana Helsingissä. Mummon ajotaito helsinkiläisessä lähiössä tuli testattua kun kuljetin pikku poikaa tarhaan ja takaisin. Kerran ajoin harhaan ja pojalle riitti tarhatädeille kertomista kun mummo ajoi väärään suuntaan.

Usein kuljen nämä Helsingin reissut linja-autolla. Näin kännykkä aikaan ei tarvi matkalle paljon muuta ajanvietettä hankkia, kun kuuntelee ihmisten puheita kännykkään. Olen huomannut, että puhujien pitää vielä korottaa ääntäänkin, aivan kuin auton hyrinän läpi ei vastaanottaja kuulisi kunnolla. Ja puhuja kuvittelee, että auton ääni peittää puhumisen.
Tässä pari tarinaa matkalta Helsingistä kotiin.

Oli perjantai iltapäivä, opiskelijat matkasivat viikonlopuksi kotiinsa. Eräs tyttö soitti jollekin kaverilleen ja kertoi: Tein illalla makaroonilaatikkoa. Tuli tehtyä niin iso annos, että sitä jäi tähteekisi, mutta en VIITSINYT laittaa sitä pakkaseen. Olin niin väsynyt, että en enää VIITSINYT tiskata. Nukuin aamulla pommiin, enkä enää VIITSINYT lähteä kouluun. En aamullakaan VIITSINYT tiskata, siellä ne odottavat, kun menen kämpille.
( Jos viitsii viikonlopun jälkeen enää vaivaantua) Tää on minun kommenttini. Mietin pitkään mitähän tämäkin tyttö viitsii elämällään tehdä.
Kohta soi toinen puhelin. Tämä rouva ei huomannut, että kaiutin oli mennyt laukussa päälle. Rouva oli joku kotisairaanhoidon hoitaja. Hänelle soitti joku nuori hoitaja, liekö ollut opiskelija tai harjoittelija tai muuten vaan uusavuton.
Erään vanhuksen lääkkeiden antamisessa tuntui olevan ongelmia. Samoin tuli ongelmia myös tämän nuoren hoitajan kuullun ymmärtämisessä. Puhelimeen puhuja melkein väänsi rautalangasta ohjeita. Onneksi ei asiakkaan sukunimeä mainittu, etunimi kylläkin tuli moneen kertaan esille. Ei myöskään tullut selville, saiko vanhus rauhoittavat lääkkeet tuplana vai jäikö sinä päivänä ilman lääkkeitä.

Tietenkin, jos minä olisin ollut fiksu, olisin mennyt huomauttamaan rouvalle kaiuttimesta, mutta vanhana apuhoitajana uteliaisuus voitti hyvät tavat. Matka meni rattoisasti.

Niissä minun loputtomissa lanka ja kangas pussukoissani on näitä vanhoja kudontalankojen tähteitäkin.

Vasemman puoleinen on äitini kerimä. Hän taitteli pohjaksi sanomaleden ja keri päälle.

Oikean puoleinen on erään naapurin emännän kerimä. Hän rutisteli pohjapaperin ja keri pyöreitä keriä.

Sain tältä emännältä pari säkillistä lankoja, pääasiassa pellavalankoja, mutta joukosa oli jos jonkinlaista lanka nyyttiä.

Mietin, että mitähän psykolookit sanoisivat emäntien luonteesta näiden kerien perusteella. Vai onko vain opittu tapa. Oli miten oli, langoille kyllä löytyy käyttöä.

Ja päivä nouskoon ja taas laskekoon;

niin vuodet menköön,

niin aika aina onnen suojassa kulukoon.

Aleksis Kivi