Pujoteltuja mattoja

Niin se tämäkin kesä on sitten lopuillaan.
Tämä kesä olikin erilainen, kun keväällä olin suunnitellut. Kaikki meni uusiksi. Oli menoja hautajaisista synttäreihin, välillä sukukokous, ym, ym. Mummolla on riittänyt haipakkaa. Ei paljon plokiin ja tuunauksiin ole  riittänyt enerkiaa.

Mummon tähtihetkiä tänä kesänä on ollut, kun lastenlasten kanssa olemme käyneet uimassa- mummokin on uinut. Pari kesää jäikin väliin.
3,5 vuotiaan kanssa etsimme simpukoita ja heittelimme voileipiä uinnin lomassa. 7v kaksosten kanssa uimme yleisellä uimarannalle ja innostuimme leikkimään kunnon vesisotaa, lapset aivan innoissaan, kun saivat mummon selätettyä.
Muut lapset katsoivat ihmeissään ja yksi, ehkä 4-5v pikkutyttö ihmetteli kovaan ääneen, että mitä noi tekee?
Mummo taas ihmetteli omassa mielessään, että onko totta, että nykylapset ovat näin vieraantuneet perinteistä vesileikeistä. Tämäkin tyttö oli varustettu kaiken maailman kellukkeilla, ja tietenkin hyvä niin ja kädessä iso vesipyssy. Äiti otti aurinkoa pyyhkeen päällä.

Sunnuntaina sattui radio olemaan auki kun tuli "Kansan radio". Siellä mies ihmetteli uimahalli käyttäytymistä, kuinka miehet menevät uimahousuilla saunaan ja ilman suihkua altaaseen.
Minulle tuli mieleen oma kokemukseni. Olin uimahallissa, äiti tyttärensä kanssa oli myös siellä ja äiti meni uimapuvussa saunaan, silloin tytär huusi äidilleen, että tässä lukee, että ei uimapuvulla saunaan. Tähän äiti tyynesti vain totesi, että ei se koske meitä.
Taas mummon mieleen tuli ajatus, että minkähänlaisia veronmaksajia tuollaisellakin esimerkillä tähän yhteiskuntaan tulee.

Lauantaina innostuin jopa siivoomaan ihan kunnolla. Hakkasin isoa mattoa telineellä ihan olan takaa. Tiellä kulki pakolaismies, tumma, nuori ja komea. Mies tuli luokseni ja selitti jotain, mutta kun tuo kieli ei ollut edes Savon sukulaiskieli, niin asia jäi vähän epäselväksi. Mies otti maton telineeltä ja alkoi vetää sitä perässään pitkin nurmikkoa. Minä katsoin kun "H-Moilanen" kun mies kulki pitkin nurmikkoa minun matto perässään, käänsi sen vielä toisin päin ja jatkoi kulkuaan, sitten toi maton takaisin ja nosti telineelle. Ymmärsin sen verran selityksestä, että kostea nurmikko kerää hyvin pölyn matosta.

Mummoni sanonta oli, että "värssyn päivässä oppii", tämä oli minun värssyni ja varmaan miehelle päivän hyvä teko.

Pienet ystävälliset teot,pienet rakkauden sanat

auttavat tekemään maailmasta taivaallisen paikan.

Julia A. Fletcher Carney

MUTTA ASIAAN...

minulla on tälläisiä, tuttavaltani saamia lankarullia. Lanka ohuen ohutta nailonlankaa. Pitkään olin niitä säilytellyt, kun en keksinyt niille käyttöä.
Vanhoja, keräämiäni malleja selatessani löysin ohjeet oheiseen mattoon.

Kertasin langat kaksikymmen kertaiseksi (20) "Louet" rukilla, jonka olin aikoinani hankkinut pellavan kehruuseen.

Virkkasin sitten pohjan, johon pujottelin leveäksi leikattuja maton kuteita.

Tälläisiä niistä sitten tuli. Neliöön jätin hapsut ja kiinniten hapsun reunasta vielä siksakilla.

.

Vaihtoehto tuorekelmulle

Ostin joskus jostain halppiskaupasta tälläisiä jääkaappisuojuksia ruoka-astian päälle. Totesin ne todella käteviksi, pese ja käytä periaatteella.

Sitten keksin, että näitähän voi tehdä itsekin. Muovi on saman paksuista kuin muovikasseissa. Itse vältän viimeiseen asti niitä hankkimasta, kun on tullut tehtyä noita tilkkukasseja kauppakasseiksi, mutta jostain niitä aina ilmestyy.

Kun ompelutarvikkeiden joukossa on vielä kuminauhoja kasa tolkulla niin materiaali on taattu.

Lautasta apuna käyttäen leikkasin kassista ympyröitä.

Siksakilla ompelin muovin reunaan kuminauhan

Ja ei kun käyttöön.

Tämän kummempaa mummo ei ole ristipistojen ohella tuunaillut. On nimittäin vähän matkakuumetta. Uskaltaudun nimittäin lähtemään sinne Guernseyn saarelle. Lapset jo kovasti odottavat mummia.

Saa nähdä kuinka se koneen vaihto Lontoossa sujuu tällä polvella. 

Matkakumppani ontuu lonkkaansa ja minä polvea, siinä sitten on "Tuppurainen Tappuraiselle takuumiehenä."

Kun viime viikonloppuna olin lapsenlikkana ja valitin olevani vanha, kolmevuotias poika tokaisi: "Et sinä ole vanha, mutta huono."

Kaksi vuotta sitten Guernseyllä pääsiäisaamuna nousuvesi oli yli 8m korkealla.

Siellä minä seisoin tuijottaen aaltoihin

kuunnellen niiden laulua

ja pohtien niihin kätkeytyvää voimaa

- voimaa joka liikkuu myrskyssä,

purkautuu tulivuoren kera,

hymyilee kukissa

ja soi solisevissa puroissa.

Kahil Gibran

Korvalappustereoiden johdoillekin löytyi käyttöä

Meidän nuoriso siivosi kaappejaan ja laatikoitaan, lajittelivat mikä

menee kiertoon ja mikä roskikseen. Mummo tietenkin lajitteli vielä ne roskiskamat, mikä oikeesti laitetaan roskikseen ja mikä lähtee mummon tuunauksiin.

Siellä oli näitä piuhojakin muutama kieppi, ajattelin, että jos jotain keksis.

Ja tulihan se idea!

Piuhoja oli kiva palmikoida, kun ovat niin joustavia. Tyhjiin päihin laitoin 

pampuloita ja helmiä aarrelaatikostani.

Vaihteeksi on kiva penkoa tilkkusäkkejä ja ommella näitä kasseja.

Piuhapalmikolla sain kivan kiinnitys systeemin kassiin.

Tuo metallirusetti on vanhoista kengistä.( Kaikelle löytyy käyttöä kun tarpeeksi kauan odottaa)

Esineet, joista en halua luopua.

Luin kerran jostain naistenlehdestä, kun julkkikset kertoivat esineestä josta eivät luovu ja kertoivat esineeseen liittyvän tarinan.

Minä aloin leikkiä ajatuksella, mikä esine olis minulla sellainen, josta en luopuisi ja mihin liittyisi mielenkiintoinen tarina tai muisto.

Päädyin näihin kahteen esineeseen. Nämä eivät ole mitään taidelasia eikä rahallisesti arvokasta disainia, mutta muistot sitäkin arvokkaampia.

Maalatun pullon sain sedältäni -70 luvulla. Asuimme silloin Savonlinnassa Oli kevätmarkkinat ja setäni tuli markkinoille ja samalla tuli käymään meillä kylässä. Hän oli ostanut pullon markkinoilta ja toi sen tuliaisena. Siinä oli kaksi riikinkukon sulkaa kukkina, jotka ovat ajansaatossa kadonneet.

Maalaukset pullossa ovat käsityönä tehty. Mietin, että -70 luvulla ei vielä käsityöläisillä ollut paljon tuotteittensa myyntimahdollisuuksia. Markkinat olivat hyvä mahdollisuus myyntiin, markkinoitahan oli silloin joka kaupungissa ja kauppalassa, oli kevät ja syysmarkkinat.Ne olivat yhtä suosittuja silloin kuin alan messut nykyisin.

-80 luvun alussa tässä setäni perheessä tapahtui surullinen tapaus. Serkkuni, heidän ainut poikansa ampui isänsä.

Kun serkkuni pääsi vankilasta, hän tuli käymään nimipäivänäni ja toi lahjaksi tämän lasiastian. Minulle tämä on arvokkaimpia lahjoja, joita olen saanut.

Minun elämäni mieliinpainuvin tapaus on kun kävin serkkuani katsomassa Kakolassa. Tilanne minulle oli vieras ja outo, ilmapiiri muurien sisällä jotenkin  pelottava. Oli monta kuulustelua, miksi tulin, ketä tulin katsomaan ja mikä sukulaissuhde minulla vankiin on.

Kun aristellen odotin tapaamisa, seurasin muita vierailijoita, huomasin, että leveähameiset naiset eivät arastelleet,eivätkä kyselleet kuinka toimia ja mitä seuraavaksi tapahtuu,

he liikkuivat siellä kuin kotonaa. Eräs, yhtä aralta näyttävä mies kuin minäkin tuli keskustelemaan kanssani ja kertoi, että tuli katsomaan poikaansa ja oli ensimmäistä kertaa käymässä vankilassa. Hän tuntui olevan yhtä pelokas kuin minäkin.

No, ompahan sekin tullut koettua. Yksi luku kirjoittamattomaan elämänkertaani.

Muistitauluja pullonkorkeista

Saimpas yhtä miestä sen verran housunlahkeesta kiinni, että sain hänet halkaisemaan näitä korkkeja. Niin , ja vielä kun katsoin nätisti silmiin, niin asia oli sillä selvä.

Varastosta löytyi kehyksiä, ja korkkeja olin keräillyt muutaman vuoden ja saanutkin tuttavilta. Nyt täytyy laittaa uusi keräily aikaan ja ilmoitella tuttaville, että korkkeja otetaan vastaan.

Sain huonon omantunnon...

...kun kuuntelin eräänä päivänä radiota, vai olisko tullut telkkarista, siellä puhuttiin ikääntymisen mukanaan tuomasta huonosta muistista. Kehotettiin mm. tekemään ristisanoja ja sudokuja, mutta telkkaria kannattaa katsoa vain n. tunti päivässä. Siinä vaiheessa sanoin ääneen, että älä luulekkaan, että jättäisin hyvän elokuvan kesken.

Siihen aikaan kun lapset olivat pieniä, minä olin vakituisena yökkönä keskussairaalassa ja mies matkatöissä viikon kerrallaan.

 Oli sellainenkin talvi, että tämän kaiken lisäksi äitini ja kasvatti veljeni olivat yhtä aikaa "hoidossa", meillä, molemmilla jalka kipsissä. Ei siinä paljon tv:tä katseltu.

Nyt, kun on aikaa, eikä tarvii otaa huomioon mitä kanavaa muut perheenjäsenet katsoisivat, minä "tyttö" katson just sitä ohjelmaa mitä mieli tekee ja niin kauan kui haluan.Sanokoot asiantuntijat mitä tahansa.

(Usein kylläkin nukahdan kesken ohjelman.)

En ole mikään viherpeukalo, mutta yllätys yllätys tämä kolme vuotta sitten  ystävältä saatu, onko tämä jokin Tulilatva, kasvoi puolimetriseksi rohjoksi ja puhkesi nyt kukkaan. Jokaisessa latvassa kukkaterttu.

Tässä kävi kuten serkultani saadussa kortissa luki:

"Vanha puu, mutta yhä se kukkii."

Elävänä,kiitoksentäyteisenä-

osaanko elää tämän kirkkahan päivän.

Hilja Haahti

Vanhojen tanssiaispuku

Nyt oli mummolla haastavin "tuunaus" mitä ikinä tähän mennessä on ollut.

Netistä tilattuun tanssiaispukuun lisättiin  tylliä, 5m sain upotettua helmaan. Sitten sitä myös vähän lyhennettiin.

Lopputulos oli upea ja tyttö puvussaan kaunis ja mummo ylpeä.

Tanssiaisissa oli yli 400 paria, tyylikkäitä nuoria kauniissa kampauksissaan ja juhlapuvuissaan. MUTTA, miksi yleisö, varsinkaan naiset eivät olleet pukeutuneet juhlan luonteen mukaisesti. Vaikka paikka oli urheiluhalli, niin ei se estä tuollaiseen juhlaan pukeutumasta kuten kuuluisi. Nuoret ovat harjoitelleet tuntikaupalla tansseja, pukeutuneet upeasti ja käyneet kampaajalla, niin kyllä yleisön pitäisi kunnioittaa nuorten panostusta myös omalla pukeutumisellaankin.

Kyllä mielestäni fliistakki ja lenkkarit kuuluvat muualle kuin vanhojen tanssiaisiin.Ja näitä ja vastaavia "tyylejä" oli enemmän kuin puolet yleisön naisista. Hallissa oli myös narikka, jossa oli vapaaehtoinen maksu, siitä huolimatta monet tulivat istumaan paksuissa toppatakeissaan. Muutenkin oli ahdasta, niin nämä toppatakkitädit veivät turhaa tilaa.

 Välillä meinasi minulle hiipiä ajatus, että olenko ylipukeutunut, vaikka en missään lureksissa ollutkaan.

No, siinä mummon vuodatus. Kaikesta huolimatta nautin täysin siemauksin. ohjelmasta.

KIERTÄVÄT KÄSITYÖLÄISET.

Pukua ommellessani minulle tuli mieleen, että minähän olen kuin lapsuuteni ajan käsityöläiset, jotka kiersivät talosta taloon tekemässä erilaisia pikkutehtäviä.

Meidän kylälläkin kiersi jos jonkinlaista palvelun tarjoajaa. Muistaaksen näissä kiertävissä "yrittäjissä" oli vain yksi nainen, täkintekijä Helmi. Meilläkin hän kävi pariinkin kertaan ompelemassa uudet täkit.

Tuvan lattialle levitettiin iso pöytä ja siinä hän täkin ompeli, kaikki ompeleet käsin. Äiti oli hankkinut kirkolta kankaan, vanut ja langan. Muistan, että hän oli ertyisen tarkka siitä, että lanka oli varmasti väriin sopivaa Ankkurilankaa.

Helmi kävi jossain taloissa  myös kehräämässä, meillä ei tätä palvelua tarvittu, kun äiti ja Lyyti kehräsivät itse.

Sitten oli myös "liippari " Viku. Hänellä oli polkupyörän tarakalla jonkinlainen terotus vekotin. Hän kiersi talosta taloon teroittelemassa veitset, puukot ja sakset. Äiti keräsi aina kaikki mahdolliset veitset ja sakset Vikulle terotettavaksi. Jos työkeikka sattui talon ruoka aikaan, Viku tietenkin sai syödäkseen rahallisen korvauksen lisäksi. Sitten Viku laajensi yritystoimintaansa ja hän alkoi välittää valokuvia suurennettavaksi.

Minulla on vieläkin oman mummoni kuva, joka oli Vikun välityspalvelun kautta suurennettu.

Näitä kiertäviä yrittäjiä oli myös nahkojen  ja  lumppujen ostajat.

Sitten kiertävät kauppiaat olivat oma ammattiryhmänsä.

Minulla on hatara muistikuva pyörällä kulkevasta nuoresta miehestä, jota sanottiin "laukkuryssäksi". Oliko hän sitä oikeasti, elettiin kuitenkin sodan jälkeistä aikaa, sitä en tiedä. Hän kuitenkin puhui lapsen korvaan oudosti. Tavaroita esitellessään hän luki lorua, josta muistan ainoastaan: " Sitä olis nappii ja naskalii..."

Sitten hän levitti vanerisen laatikkonsa, josta tuntui löytyvän aina uusia ja uusia lokeroita ja laatikoita. Äiti osti häneltä ompelutarvikkeita, kuten neuloja, nappeja ja ompelulankoja. Niitähän tarvittiin kun melkein kaikki vaatteet ommeltiin kotona.

Ensimmäiset muoviastiat kotiini ostettiin myös kiertävältä kauppiaalta. Eräs kauppias myi muovilla päällystetysta rautalangasta tehtyjä kukka-amppeleita ja henkareita.

Sitten alkoivat Pohjanmaan kauppiaat kulkemaan. Heiltä äiti ei ostanut mitään kudonnaisia, mutta huonekalut kerran ostettiin. Muistan, että isäni mietti ja laskeskeli pitkään ennekuin antoi suostumuksensa.

Onnea ei mitata kellolla.

se voi kestää sekunnin,

mutta tuntuu aina.

Mary Barnes

Hyvää Ystävänpäivää

Mummo on taas lähdössä kierrokselle. Minulle on annettu luottamustehtävä.
Lähden ompelemaan tyttären tyttären vanhojen tanssien pukuun aluspukua. Samalla pääsen katsomaan, kun kauniit nuoret tanssivat. Siis mielenkiintoinen viikko luvassa.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !

Terveisiä

Niin se aika on hurahtanut ristipistoja väkertäessä.
Olin kyllä reilun viikon lapsenlikkana Helsingissä. Mummon ajotaito helsinkiläisessä lähiössä tuli testattua kun kuljetin pikku poikaa tarhaan ja takaisin. Kerran ajoin harhaan ja pojalle riitti tarhatädeille kertomista kun mummo ajoi väärään suuntaan.

Usein kuljen nämä Helsingin reissut linja-autolla. Näin kännykkä aikaan ei tarvi matkalle paljon muuta ajanvietettä hankkia, kun kuuntelee ihmisten puheita kännykkään. Olen huomannut, että puhujien pitää vielä korottaa ääntäänkin, aivan kuin auton hyrinän läpi ei vastaanottaja kuulisi kunnolla. Ja puhuja kuvittelee, että auton ääni peittää puhumisen.
Tässä pari tarinaa matkalta Helsingistä kotiin.

Oli perjantai iltapäivä, opiskelijat matkasivat viikonlopuksi kotiinsa. Eräs tyttö soitti jollekin kaverilleen ja kertoi: Tein illalla makaroonilaatikkoa. Tuli tehtyä niin iso annos, että sitä jäi tähteekisi, mutta en VIITSINYT laittaa sitä pakkaseen. Olin niin väsynyt, että en enää VIITSINYT tiskata. Nukuin aamulla pommiin, enkä enää VIITSINYT lähteä kouluun. En aamullakaan VIITSINYT tiskata, siellä ne odottavat, kun menen kämpille.
( Jos viitsii viikonlopun jälkeen enää vaivaantua) Tää on minun kommenttini. Mietin pitkään mitähän tämäkin tyttö viitsii elämällään tehdä.
Kohta soi toinen puhelin. Tämä rouva ei huomannut, että kaiutin oli mennyt laukussa päälle. Rouva oli joku kotisairaanhoidon hoitaja. Hänelle soitti joku nuori hoitaja, liekö ollut opiskelija tai harjoittelija tai muuten vaan uusavuton.
Erään vanhuksen lääkkeiden antamisessa tuntui olevan ongelmia. Samoin tuli ongelmia myös tämän nuoren hoitajan kuullun ymmärtämisessä. Puhelimeen puhuja melkein väänsi rautalangasta ohjeita. Onneksi ei asiakkaan sukunimeä mainittu, etunimi kylläkin tuli moneen kertaan esille. Ei myöskään tullut selville, saiko vanhus rauhoittavat lääkkeet tuplana vai jäikö sinä päivänä ilman lääkkeitä.

Tietenkin, jos minä olisin ollut fiksu, olisin mennyt huomauttamaan rouvalle kaiuttimesta, mutta vanhana apuhoitajana uteliaisuus voitti hyvät tavat. Matka meni rattoisasti.

Niissä minun loputtomissa lanka ja kangas pussukoissani on näitä vanhoja kudontalankojen tähteitäkin.

Vasemman puoleinen on äitini kerimä. Hän taitteli pohjaksi sanomaleden ja keri päälle.

Oikean puoleinen on erään naapurin emännän kerimä. Hän rutisteli pohjapaperin ja keri pyöreitä keriä.

Sain tältä emännältä pari säkillistä lankoja, pääasiassa pellavalankoja, mutta joukosa oli jos jonkinlaista lanka nyyttiä.

Mietin, että mitähän psykolookit sanoisivat emäntien luonteesta näiden kerien perusteella. Vai onko vain opittu tapa. Oli miten oli, langoille kyllä löytyy käyttöä.

Ja päivä nouskoon ja taas laskekoon;

niin vuodet menköön,

niin aika aina onnen suojassa kulukoon.

Aleksis Kivi