Tänä päivänä Hercule Poirot sanoisi varmaan minullekin, kuten etsivä ystävälleen: " Sinun pienet, harmaat solusi ovat uuvuksissa." Kun näin on, ei synny mitään omaa, silloin täytyy lainata.
Tää kirja koko nuoruuteni sulkee,
ma melkein tietämättäni sen tein,
se elämäni lailla yössä kulkee,
sen kirjoitin ja itkin itsellein.
En vala menneisyyttä muotoon uuteen:
niin vaihtuu ihminen kuin virran vuo.
Sa runorukka,jääpä ikuisuuteen,
sun vieköön Luoja ystävien luo.
Sa outo lukija, ken lienetkin,
ah, lue ihmis suurin sydämin
ja varo liioin mua soimaamasta:
Näät ensi säkehissä lapsen vain
ja sitten surut nuoruusunelmain,
ja viimeisissä miehuus alkaa vasta.
Kirjasta Ranskalaista laulurunoutta
1912
.
Niinpä niin, tässähän tämä lapsuus hupenee.
VastaaPoista