Polttelin kynttilöitä tänä aamuna aamuteetä juodessani ja muistui taas mieleeni lapsuudestani tälläinen juttu:
-50 luvun alussa naapurimme poika muutti Kanadaan leveämmän leivän perään. Hän laittoi usein paketteja kotiinsa. Kerran hän oli laittanut paketissa teepusseja. Pojan äiti kiersi sitten naapureissa kertomassa poikansa terveisiä suuresta maailmasta, ja jakoi tuliaisiksi näitä teepusseja. Kyllä ne olivat ihmeellisiä, niin ohutta "paperia" eikä mennyt kastuessa puhki.
Muistan kun kerroin koulusa kavereille, miten ihmeellisiä nämä teepussit oli. Pussi oli yhtä ohutta kuin paperinenäliina, mutta ei mennyt rikki vaikka kuinka uitti sitä teekupissa.
Näin ne suuren maailman ihmeellisyydet saavuttivat myös pienen maalaiskylänkin. Vei vuosia ennenkuin teepusseja sai oman kylän kyläkaupasta.
Elämä on muutosta.
Kasvu on vapaaehtoista.
Valitse viisaasti.
Karen Kaiser Clark
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti