Pellavatilkkuja on kertynyt säkki tolkulla. Osa odottaa vielä ideoita, osan käytin näin. Sain sopivasti "tilauksen" vanhojen nojatuolien suojuksista. Nämäkin periaatteella: yks tilkku sitä, toinen tätä. Kun tilkuissa oli paljon tehtaiden näytteitä, ei niistä montaa samanlaista edes saanut. Ompelin näitä suojuksia neljä kappeletta ja kaikista tuli erilaisia. Välikaitaleet ja reunat ovat vain yhdistävänä tekijänä.Kaikkiin laitoin vuorit puuvillakankaista, nekin löytyi niistä tilkkusäkeistä.
Tuli taas mieleen yks juttu...
Yrittäjänä ollessani olin kerran pystyttämässä messuosastoa Lahden messuhallissa. Pystytyksen välillä lähdimme yläkerran kahvioon kahville. Sieltä sitten alas tullessamme nuoriso oli täyttänyt portaikon, pääasiassa nuoria, yläaste ikäisiä poikia istuskeli portaat täynnä. Kun portailla kulku oli vähän hankalaa, sanoin yhdelle pojalle, että annatko tietä, vai istunko syliisi? Valmistauduin siihen, että saan vastaukseksi haistattelua isolla ja pienellä V:llä. Kuinka ollakkaan, poika laittoi polvet yhteen ja katsoi nauravilla silmillään ja sanoi, että mikäs siinä, istu vaan. Savolainenkin meinas mennä sanattomaksi, sain kuitenkin änkytettyä, että jos kuitenkin jätettäis nuoremmille.
Olkoon tämä ruusu kaikille hyvin käyttäytyville nuorille!
Tosi kauniita nojatuolin suojuksia, onnistumista parhaimmillaan.
VastaaPoista-Leena