Tämän "taulun" olen tehnyt kotitilani vanhan tallin oven päällä olevan ikkunan kehyksiin.
Ensimmäinen ruutu pitää sisällään sen huolettoman ja ruusuisen nuoruuden, joka vähitellen muuttu aikuisuudeksi.
Sitten elämä pirstaloituu, mieheni sormus siirretään muistoihin.Jäljelle jää toivo tulevaisuudesta.
Elämä kootaan uudelleen ja siirrytään eläkepäiviin. Elämä tuo melkein päivittäin uusia haasteita.
Kukat ovat vuosien varrella haalistuneet ja pölyttyneet, mutta niinhän on muistotkin.
Vanhenemisessa on hienoa se
ettei ihminen menetä muitakaan ikäkausia,
jotka on elänyt.
Madeline L Èngle
Mukavasti olet tallentanut elettyä elämääsi,
VastaaPoista....ja elämä jatkuu.
Leena