Vielä vähän tilkkutöitä

Pari kassia ja maskipussi

Konsultti tarina

Muistelen usein sitä erittäin vaiherikasta yrittäjä aikaani. Aloittelin toimintaa -80 luvun puolivälissä.

Kävin jonkinlaista yrittäjäkurssia, johon kuului myös pari konsulttipäivää.

Ensimmäiselle konsulttipäivälle tuli nuori, tyylikäs (juppimainen) herrasmies, joka pölyiseen halliin tultuaan pyysi anteeksi, että oli unohtanut solmion kotiin. Tokihan minä soin anteeksi moisen "virheen", kun en edes keksinyt mitä roolia se solmio olis päivän kulussa näytellyt.

Kävin heti alkuun perusasioita läpi yritysideastani. Koska ala oli konsultille täysin vieras, roolit kääntyivät niin päin, että minä neuvoin konsulttia siitä mitä meillä tehdään ja miksi.

Menimme sitten kahville kotiimme, joka oli samassa pihapiirissä.

Meillä oli musta, sekarotuinen "lappis" koira narttu, jolla sattui silloin olemaan juoksuaika. Koirathan siihen aikaan olivat maalla pääasiassa irti. Aina kun meidän koiralla oli se tietty aika, muutaman kilometrin päästä naapurista tuli iso seeferi sulhasiksi. Sillä kerralla oli myös lähinaapurin pieni pystykorva mukana.

Konsultti ihmetteli, että onko meillä näin monta koiraa. Selitin, että tuo musta on vaan meidän ja susikoira on sulhanen. Ennenkuin kerkesin selittää enemmän, konsultti ehti kysymään, että mikäs tuo kolmas on?

Kun minulla on tiettävästi "suuri suu", tokaisin, että jos se toimii konsulttina!

Onneksi sain heti vaihdettua puheen yrityksen asioihin, ei tarvinnut konsultin kovin kauan yskiä nolostumistaan.

Taas kerran tuli kohdallani sanonta: "Ajattele ensin mitä sanoisit, ettet sanoisi mitä ajattelet."

Me olemme oman tarinamme sankareita.

Mary Mc Carthy