Pitsiliinat

Pitsiliinoja, äitini tekemiä, anoppini tekemiä ja joskus olen itsekin niitä virkannut. On pyöreitä, soikeita, ja neliskulmaisia monen kokoisia. Iso pino kaapin nurkassa.
En raaski viedä kirpputorillekkaan, kyllähän niihin tietty tunnearvokin liittyy.

Tässäpä yksi idea liinojen uudelle elämälle

 Aseta liina muovin päälle. Tuputa liina molemmin puolin tavallisella veisiliukoisella sisämaalilla.
Käytä maalia runsaasti, niin että se imeytyy kunnolla liinaan.

Liina oijotaan oikeaan muotoon ja jätetään kuivumaan.

Anna liinan kuivua pari vuorokautta.


Tämän liinan tarina:

Tämän liinan olen virkannut -70 luvulla. Tyttäreni vei sen ensimmäiseen omaan kotiinsa -90 luvulla.

 Tyttäreni ja vävyni tekivät oviremonttia ja jäljelle jääneellä maalilla käsiteltiin liina, jossa näkyi neljänkymmenen vuoden ahkera käyttö.

Nyt tämä liina saa uuden kodin tyttären tytön
ensimmäisessä omassa asunnossa mustan pikkupöydän päällä.
Näin käsiteltynä liina pysyy suorana,eikä pienet mehu- ja kahvitipatkaan jätä liinaan tahroja.

Tämä neliöliina on ollut tässä ulkopöydällä kolme talvea peräkkäin. Pöytä kylläkin on pienen katoksen alla, mutta kovalla lumipyryllä lumi kyllä löytää tiensä päydälle asti. Hyvänä puolena on myös se,ettei tuulikaan vie liinaa mennessään. Liina on vieläkin aivan hyväkuntoinen ja kestää varmaan vielä muutaman vuoden.

Liina oli alkujaan kirkkaan oranssin värinen, näin hyvin maali peittää värin.