Joulukransseja

Näin kerran ison sisustusliikkeen seinällä näin tehdyn somisteen, en tiedä oliko niitä ollut myynnissä vai oliko vain somisteena, mutta siitä kuitenkin sain tämän idean. Nämä ovat sitten vielä keskeneräisiä ja "tuotekehitys" vaiheessa. Mietin mitä lisäsomisteita niihin laittaisin.

Näin kuitenkin sain "hävitettyä" vanhoja joulukangastilkkuja ja muita punaisia kankaan jämiä.

Ompelin palat putkiloksi ja sisällä on rautalanka.

Kun saan laitettua niitä lisukkeita, laitan sitten tänne sivulle nähtäväksi.

JOS; JOS......

Jos nyt olisin nuori ja asuisin kotona. Jos olis näin leuto syksy, menisin varmaan suolle keräämään karpaloita.
Kotitilani lähellä oli isot suot ja kylän parhaat marjamaat, suuret valtion salot, niinkuin niitä silloin kutsuttiin.
Karpaloita ja puolukoita keräsin niin, että niitä myytiinkiin ja minä sain pitää omista keräämistäni rahat itselläni. Eräänä syksynä ostin karpalorahoilla päälyskengät, sellaiset "elefanttitossut", niinkuin niitä kutsuttiin.
Ne oli silloin muotia ja tosi käytännölliset. Tanssiin mennessä ei tarvinnut kantaa mukana toisia kenkiä, vaan tanssikenkien päälle vedettiin päälyskengät ja ei kun menoksi.

Jo kansakoulu aikaan, koulun jälkeen äiti laittoi minut suolle jopa ihan yksin, jos äidillä oli muuta puuhaa ettei päässyt mukaan. Yksin sain mennä vain aurinkoisina päiviä, joten ilmansuunnat pysyivät mielessä, eikä ollut pelkoa eksymisestä. Äiti oli neuvonut suon laidalta maanmerkit, mistä lähti polku kotiin ja vielä tarkka ohje oli, että kun hähdet kotiin, käännä auringolle selkäsi ja kulje niin, aina tulet tuttuun paikkaan. Suolla oli ihan turvallista olla eikä tarvinnut pelätä eksymistä.
Isäni ei paljon marjassa käynyt, mutta joskus sunnuntaisin hän lähti mukaan. Pääasiassa hän katsasti suolta valmiiksi pärepuut ja merkkasikin ne valmiiksi. Sitten talvella ei tarvinnut lumessa rämpiä etsimässä, vaan voi hevosella ajaa suoraan valittujen puiden luo. Marjoja kerätessä isäni huokaili, että olispa nämä edes tomaatin kokoisia, niin kyllähän näitä keräisi.
Siihen aikaan ei ollut karhuja eikä susia, ne olivat jotain kaukaisia ja "eksoottisia" eläimiä. Nykyisin ainakin karhut asustelevat juuri niillä hyvillä marjapikoilla. Nykyisin ei olisi asiaa yksin suolle, ainakaan minulla.

Kun meidän lapset olivat pieniä, kävin lasten kanssa joskus marjassa, kerroin heille miten minua opastettiin liikkumaan suolla ja metsässä.Silloinkaan ei vielä pelätty karhuja.

Sitten keskimmäinen tytöistämme oli koulussa alaluokalla ja tunnilla oli ollut aiheena luonnossa liikkuminen ja eksyminen.Opettaja oli kysynyt kuinka pitää toimia jos eksyy metsään. Tyttäreni oli innolla viitannut ja kertonut, että jos eksyy, kääntää vain auringolle selkänsä, aina tulee tuttuun paikkaan. Hän oli kovasti ihmetellyt, miksi kaikki nauroivat. Opettaja oli sitten asian oikaissut.