Tämäkin vuosi loppuu !

Niin se joulu meni ja nyt ylensyöneenä on hyvä toivottaa hyvää loppu- ja parempaa Uutta Vuotta!

Tulikin mieleeni...

50- luvulla meillä tilattiin palautuksena meijeristä voi, sitä tuli aina 2kg kerrallaan, 4x puolen kilon paketit. Sitten myöhemmin tilattiin myös Edam juustoa, sitäkin tuli kerralla 2kg:n "tanko". Maksu otettiin sitten meijeritilistä.

Kerran, ennen joulua tuli meijeristä tarjous uutuus juustosta. Tarjottiin Aura juustoa. Äidin kanssa päätimme tilata ko juustoa, vaihtelua joulupöytään, sitä tilattiin myös 2kg. Tarjous kirjeessä ei kerrottu minkälaista Aura juusto on, eikä koskaan oltu moista juustoa nähty. Olihan se yllätys, kun meijeristä tuli valmiiksi homeista juustoa ja vielä 2kg. Maku oli niin vieras ja suolainen, ettei sitä voinut syöda niillä makutottumuksilla joihin olimme oppineet. Juusto ei kelvannut edes koiralle. Isäni, joka oli nuuka mies  totesi tuttuun tapaansa: "Voi ruoja noita naisia mitä tekivät." meitä äidin kanssa vaan nauratti jo ajatuskin, että pitäiskö joulupöytään laittaa valmiiksi homeista juustua.

Syömättähän se jäi ja kuivui kovaksi köntiksi ruokakomeron hyllyllä. Kesällä, kun lampaat laskettiin laitumelle äiti vei sen lammashakaan lampaille nuolukiveksi, hyvin kelpasi.

Nykyisin Aura juusto on parasta herkkua. Suuria nautintojani joulunpyhien vietossa on joskus ollut pala ko juustoa, pukin tuoma uusi palapeli ja lasi valkoviiniä. Kun lapset olivat jo isoja ja viettivät aikaa omien lahjojensa parissa, sai äiti keskittyä ihan rauhassa tähän nautintoon

Rauhallista Joulua

Minä ajattelin heittää vapaalle.

Jouluöiseen hämärään,

tähtivaloon himmeään,

tähti muita kirkkaampi, taivaan kanteen seisahti.

Hyvää, lämmintä ja rauhallista Joulua kaikille Teille toivottelee Mummo!

Pakastekalaa päivälliseksi

Tämä tapahtui -70 luvun alussa.
Laitoin ruokaa perheelleni. En muistanut ottaa pakaste Seitiä sulamaan ajoissa, nirhasin jäisen kalan leikkuuveitsellä palasiksi. Syödessämme minun kalapalasessani oli pieni metallin pala. Etsin roskiksesta kalapaketin kääreen ja sieltä tarkastuslipukkeen. Liimasin metallinpalan kirjeeseen tarkistuslipun kanssa, kirjoitin nuhteita kalatehtaalle ja laitoin kuoreen. Osoitteen Norjaan löysin kääreestä. Kotona sattui löytymään postimerkki ja vein kirjeen postilaatikkoon samantein.
Olin jo ennakkoon hyvilläni, että saamme varmasti Norjasta korvaukseksi hyvät joulukalat.
Kuinka ollakkaan, seuraavana päivänä huomasin, että meidän leikkuveitestä puuttui juuri samanlainen pala, joka oli jo matkalla Norjaan.
Sitten vaan odottamaan mitä jatkossa seuraa.
Muutaman päivän kuluttua tulikin jo Norjasta kirje. Siinä pahoiteltiin tapahtunutta, heti oli käynnistetty tutkimukset ja päädytty siihen, että metallinpala oli joutunut kalaan kalastus aluksella, missä kalat jo paloitellaan. Koska Norjasta on hankala lähettää korvaus kaloja, he ovat ilmoittaneet Jalostajalle Suomeen mistä korvaus tulee. Tulihan se, kaksi pientä sardiini purkkia.
Mieheni kertoi, että kyllä totuus selviää, kun metallinpala joutuu tarkempaan analyysiin ja todetaan, että se on "Made in Hagman Sorsakoski". Ei sieltä kuitenkaan mitään jälkikommentteja tullut.
Mieheni kyllä tästäkin sai vieraille hauskuuta. Hän kertoi, että kyllä meillä on kekseliäs emäntä, kun ruoka alkaa loppua, hän lähettää leikkuuveitsestä palan tehtaalle ja väittää,että teiltä se on.

Huumori on vahva ase.

Naisten pitää pilailla omalla kustannuksellaan 

ja nauraa itselleen,

koska heillä ei ole mitään menetettävää.

Agnes Varda

Pellava enkelit

Kiireetöntä joulun alus viikkoa teille kaikille pellavaenkelien myötä!

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,

taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virta, lapsuuden sadut.

Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Näin laulettiin kirkossa sunnuntai-iltana, kun oli kauneimmat joululaulut. 

Ei menny niin kuin Strömsöössä

Tämän vanhan tarjottimen päällystin Stömsöön ohjeilla. Liimasin siihen äitini kutoman vanhan liinan ja lakkasin kaapista löytämälläni huonekalu lakalla. Ajattelin etten nyt tämän takia osta uutta lakkaa. Mutta, se oli vanhaa ja väri muuttunut ruskeaksi, tai sitten se olikin sävytettyä. Lopputulos likaisen ruskea ja vielä ihan kirjavakin. Että semmonen tappaus!

Tää on jatkoa  kinkkutarinalle

Kun kipuilin kinkusta saamani vatsataudin kanssa, jonka sain heti joulun jälkeen. Olin todella kipeä, voimat meni ja sisällä ei pysynyt mikään. Mieheni yritti hoitaa minua ja sanoi keittävänsä mustikkakeittoa. Hän toi sitä kipossa minulle vuoteeseen. Minusta se ei ollut soppaa nähnytkään, se oli mustikkamehua, mutta en jaksanut valitaa, ei se kumminkaan pysynyt sisällä.

Illalla meille tuli yllätys vieraita, kuulin makuuhuoneeseen kun mieheni kysyi vieraalta, että miten mustikkasoppa keitetään, vaikka hän kuinka varovasti riputteli sitä perunajauhoa ja vatkasi hyvin, se tarttui vispilään.

Kun myöhemmin kävin keittiössä, tiskialtaassa oli varpuvispilä ja siihen oli tarttunut lilansininen möntti, siis ne perunajauhot mehun kanssa olivat siinä vispilässä.

No, tarkoitus ja ajatus olikin tärkeimmät. Seuraavana päivänä sitten jouduin sairaalaan.

Jos voi muistella mennyttä elämäänsä tyytyväisenä,

on kuin eläisi kahdesti.

Martialis

Joulukukka

Tämä mukula kukkii tänä jouluna jo viidettä kertaa, tämä kuva viime joululta.

Kevättalvella se lykkää vielä uudet kukat.

Viime jouluksi sain kaksi uutta amaryllistä, olen hoitanut niitä mukuloita ihan samalla tavalla, mutta ei se vaan nyt tee yhtään kukkanuppua. Jalostetaankohan uudet mukulat niin, ettei niitä voi kotona kukittaa. Onhan sekin tietysti myyntikikka.

Lakaise polku jouluun,

kerää polulta kävyt ja pienet risut.

Raivaa tieltä suuret oksat,

sytytä pienet tuikut ja suuret roihut

pidä kädessäsi kynttilää, kuuntele tiukujen helinää.

Jos joku ei yksin uskalla,

ole siloin valmiina, ojenna hänelle kätesi,

anna tuli kynttilästäsi,

johdata hänet jouluun.

Ystävältä saatu runo vuosia sitten.

Joulukattaukset

Viime jouluna tarjosin ystäville pikku-joulu aterian näin sinisävyisenä.

Ja tyttären luona joulu-aaton pöytä.

Viime syksynä Guernseyllä käydessäni toin noita englantilaisia "joulutötteröitä". Oli ihan mukava ohjelma numero pamautella niitä joukolla. Sisällä olevat vitsit eivät aina ihan auenneet, ainakaan savolaiselle. Mutta onhan ne englantilaiset muutenkin vähän erilaisia. Muuten ihan kivaa vaihtaa vähän jouluperinteitä. 

Tulipa mieleeni...

...kun valmistauduttiin jouluun v. -74. Asuimme silloin kaupungissa ja minäkin olin jo työelämässä. Koko jouluviikko oli minulla töitä, siksi annoin itselleni luvan ostaa valmiiksi paistettu kinkku. 

Mieheni lähti aaton aattona mummolaan maalle hakemaan joulukuusta ja samalla vei molempaan mummolaan joululahjat. Mummoloiden väliä oli n. 3km.

Appi-ukko oli ostanut naapurista kokonaisen sian puolikkaan.(ei oltu EU:ssa niin koti teurastukset olivat yleisiä ja lihaa sai myydä kotoa käsin)

Appi-ukko laittoi yli 15kg lihaa mieheni mukaan, se oli meidän joululahja. Meillä ei ollut pakastinta ja silloin oli tosi leuto sää, ulkonakaan ei ollu pakkasta, että olis voinut panna parvekkeelle jäätymään.

Minä suutuin todella, sanoin että kyllähän me sovimme, että annetaan toisillemme  lahjaksi vain lämpimiä ajatuksia, mutta ei se sitä tarkoittanut että paista akka lihaa kaikki joulun pyhät.

Sitä sitten laitettiin sankkoihin suolaan ja osa paistettiin.Tilattua valmis kinkkua ei voinut enää perua. Meillä oli todella lihan kyllästämä joulu.

Kun minä huusin ja hilluin sen lihan kimpussa, mieheni yht äkkiä hävisi kaupungille...sain sitten joululahjaksi "tissikellon". Hän muisti, että olin sellaista joskus toivonut.

No, sitten kävi niin, että se valmis kinkku alkoi heti joulun jälkeen maistua pahalle, muu perhe ei sitä suostunut syömään. Minä taloudellisena emäntänä yritin sitä syödä. Kuinka ollakkaan sain ruokamyrkytyksen ja olin viikon sairaalassa tiputuksessa.

Joulupostia

Nämä joulupostille tarkoitetut lokerikot olen keksinyt ihan ite, aatteleppa sitä! Näitä kirjan kansia kun riittää ja riittää...

Jos kirjan selkämys on huono, uusin sen nahkan palalla. Toiseen kanteen sitten reiät ripustusnarua varten.














Sivuihin kolmiopalat nahkasta pitämään kannet
"pystyssä".

Kannet sisustetaan nätillä kankaalla ja somistellaan vaikka näin. Sukkapuikolla reikä kankaan läpi ja siitä naru kannatinlenkiksi.

Minulle elämä on haaste.

Haastetta riittää, vaikka eläisin satavuotiaaksi

tai minusta tulisi triljonääri.

Beach Richards

Joululiina

Yhdellä vaivalla kaksi erilaista liinaa.

Kinkkutarina

80- luvulla olimme ns. paluumuuttajia, muutimme kaupungista kotitilalleni maalle. Valmistauduimme jouluun, remontti oli kesken, mutta jouluinto oli korkealla. Remontin yhteydessä tehtiin sisäsauna, se oli muuten valmis, mutta lauteet puuttuivat.

Tupaan uusittiin oikea leivinuuni, pitkästä aikaa sain paistaa kinkun oikeassa leivinuunissa. Laitoin illalla kinkun uuniin ja laitoin kellon soimaan, että varmasti herään ottamaan kinkun pois uunista oikeaan aikaan.

Vein saunaan keittiötikkaat, nostin kuuman kinkun saunaan tikkaille jäähtymään ja laitoin ovet kiinni. Lähdin vielä nukkumaan, olin toisi tyytyväinen, kun kinkun paistaminen oli onnistunut hyvin.

Heräsin seitsemän maissa, muu perhe nukkui vielä. Keitin aamukahvit ja valmistauduin pullan paistoon. Ajattelin ottaa kinkkumaistiaiset voileivän päälle. Menin keittiön ovesta ns takaeteiseen, siellä oli takaovi ulos asti auki, no ajattelin vain, että meidän koira, sekarotuinen labradorin noutaja oli mennyt ulos, se kun osasi aukaista ovet, mutta ei kylläkään sulkea niitä. Menin sitten saunaan ja koko kauheus paljastui. Koira oli pudottanut koko kinkun lattialle ja syönyt sen melkein kokonaan, rasvat olivat levinneet pitkin saunan lattiaa ja kinkun roippeita rasvan seassa.

Alkujärkytyksen jälkeen menin mieheni viereen ja toivotin oikein hyvää joulua vaikka koira onkin syönyt kinkun. 

Siitä sitten jatkettiin jouluvalmisteluja: mieheni lähti kirkonkylään etsimään valmiiksipaistettua kinkkua ja minä siivoamaan saunaa.

Koira ei kylläkään saanut sinä jouluna herkkupaloja, liekö ymmärtänyt miksi?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä elävämmäksi tulevat muistelmani.

Ja, ihmeellistä kyllä, muistelen vain ilosta,

ja nautin muistelmistani ehkä vielä enemmän

kuin olin nauttinut todellisuudessa.

Leo Tolstoi

Tuunaavat tontut

Pikkutyttönä, aivan 50-luvun alussa minulla oli siskoni vanha nukke. Sillä oli kuminen pää, joka oli haalistunut ja varmaan ulkoleikeissa "rohtunut". Kangasosatkin olivat nuhruiset ja osin rikkinäiset.
Äitini esitti ennen joulua, että laitetaan nukke Korvatunturille korjattavaksi, kyllä muori ja tontut sen korjaavat. Niin minä käärin nuken sanomalehteen ja äidin kanssa laitettiin se eteisen ikkunalle. Kuinka ollakkaan, tontut olivat sen yöllä vieneet.
Aattona nukke tuli hienona, sillä oli aivan ihana pää, uudet vaatteet ja koko nukke oli saanut uudistetun vartalon, Mikä ihmeellisintä, se osasi itkeä, sillä oli sellainen "purkki" sisällä, joka nukkea käännellessä päästi itkun tyyppisiä ääniä.
Minä juoksin koko illan isossa tuvassa nukke sylissäni, heiluttelin sitä ja hoin: "Älä itke, älä itke"!

Kun en enää uskonut joulupukkiin, muistan äitini kertoneen, kun he isän kanssa olivat olleet jouluostoksilla,
sillä kertaa ihan kaupungissa asti juna kyydillä. Ostos kassit olivat olleet junan hyllyllä. Junan kolistellessa kassi, jossa itkulaite oli, oli kaatunut ja laite oli alkanut "huutamaan". Oli se aiheuttanut junan vaunussa pientä hilpeyttä.

Viikonlopun pikkujoulu

Meillä oli viikonloppuna kahden "kerhon" yhteiset pikkujoulut. Me naiset teimme talkoilla järjestelyt ja tarjoilut. Minun tehtäväkseni jäi koristelut. Tässä pöytäsomisteet, jotka lyhyessä ajassa väsäsin.

Kun räppäri poika keroi tv:ssä, ettei hänen elämään kuulu tehdä "talkoo duunii", poikaparka ei tiedä, mistä jää paitsi.

Elän päivän kerrallaan. 

Odotan joka päivä, missä jännityksen siemen mahtaa piillä...

Sitten elän alkaneen päivän.

Turha kysellä minulta mitään huomisesta.

Barbara Jordan