Äitini esitti ennen joulua, että laitetaan nukke Korvatunturille korjattavaksi, kyllä muori ja tontut sen korjaavat. Niin minä käärin nuken sanomalehteen ja äidin kanssa laitettiin se eteisen ikkunalle. Kuinka ollakkaan, tontut olivat sen yöllä vieneet.
Aattona nukke tuli hienona, sillä oli aivan ihana pää, uudet vaatteet ja koko nukke oli saanut uudistetun vartalon, Mikä ihmeellisintä, se osasi itkeä, sillä oli sellainen "purkki" sisällä, joka nukkea käännellessä päästi itkun tyyppisiä ääniä.
Minä juoksin koko illan isossa tuvassa nukke sylissäni, heiluttelin sitä ja hoin: "Älä itke, älä itke"!
Kun en enää uskonut joulupukkiin, muistan äitini kertoneen, kun he isän kanssa olivat olleet jouluostoksilla,
sillä kertaa ihan kaupungissa asti juna kyydillä. Ostos kassit olivat olleet junan hyllyllä. Junan kolistellessa kassi, jossa itkulaite oli, oli kaatunut ja laite oli alkanut "huutamaan". Oli se aiheuttanut junan vaunussa pientä hilpeyttä.
Viikonlopun pikkujoulu
Meillä oli viikonloppuna kahden "kerhon" yhteiset pikkujoulut. Me naiset teimme talkoilla järjestelyt ja tarjoilut. Minun tehtäväkseni jäi koristelut. Tässä pöytäsomisteet, jotka lyhyessä ajassa väsäsin.
Kun räppäri poika keroi tv:ssä, ettei hänen elämään kuulu tehdä "talkoo duunii", poikaparka ei tiedä, mistä jää paitsi.
Elän päivän kerrallaan.
Odotan joka päivä, missä jännityksen siemen mahtaa piillä...
Sitten elän alkaneen päivän.
Turha kysellä minulta mitään huomisesta.
Barbara Jordan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti