Yhdellä vaivalla kaksi erilaista liinaa.
Kinkkutarina
80- luvulla olimme ns. paluumuuttajia, muutimme kaupungista kotitilalleni maalle. Valmistauduimme jouluun, remontti oli kesken, mutta jouluinto oli korkealla. Remontin yhteydessä tehtiin sisäsauna, se oli muuten valmis, mutta lauteet puuttuivat.
Tupaan uusittiin oikea leivinuuni, pitkästä aikaa sain paistaa kinkun oikeassa leivinuunissa. Laitoin illalla kinkun uuniin ja laitoin kellon soimaan, että varmasti herään ottamaan kinkun pois uunista oikeaan aikaan.
Vein saunaan keittiötikkaat, nostin kuuman kinkun saunaan tikkaille jäähtymään ja laitoin ovet kiinni. Lähdin vielä nukkumaan, olin toisi tyytyväinen, kun kinkun paistaminen oli onnistunut hyvin.
Heräsin seitsemän maissa, muu perhe nukkui vielä. Keitin aamukahvit ja valmistauduin pullan paistoon. Ajattelin ottaa kinkkumaistiaiset voileivän päälle. Menin keittiön ovesta ns takaeteiseen, siellä oli takaovi ulos asti auki, no ajattelin vain, että meidän koira, sekarotuinen labradorin noutaja oli mennyt ulos, se kun osasi aukaista ovet, mutta ei kylläkään sulkea niitä. Menin sitten saunaan ja koko kauheus paljastui. Koira oli pudottanut koko kinkun lattialle ja syönyt sen melkein kokonaan, rasvat olivat levinneet pitkin saunan lattiaa ja kinkun roippeita rasvan seassa.
Alkujärkytyksen jälkeen menin mieheni viereen ja toivotin oikein hyvää joulua vaikka koira onkin syönyt kinkun.
Siitä sitten jatkettiin jouluvalmisteluja: mieheni lähti kirkonkylään etsimään valmiiksipaistettua kinkkua ja minä siivoamaan saunaa.
Koira ei kylläkään saanut sinä jouluna herkkupaloja, liekö ymmärtänyt miksi?
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä elävämmäksi tulevat muistelmani.
Ja, ihmeellistä kyllä, muistelen vain ilosta,
ja nautin muistelmistani ehkä vielä enemmän
kuin olin nauttinut todellisuudessa.
Leo Tolstoi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti