Vaihteeksi tossuja

Vanhoja, keräämiäni malleja selatessani löysin tälläisten tossujen mallin.

Minulla oli tilkkusäkissä paksun villakankaan tilkkuja, leikkasin ohjeen mukaan 8kpl 9cm x 9cm neliötä ja liitin ne villalangalla toisiinsa. Kyllä ovat lämpimät mummon jaloille.

Ja taas muisteluja.

Kerrompa tarinan naapurin isäntien myllyreissusta.

Kahden naapurin isännät lähtivät yhdessä myllyyn yhteisellä hevosella. Oli syksy ja myllyyn piti viedä uutis viljoja jauhatettavaksi. Myllyyn oli matkaa yli 15km. Eihän näille isännille riittänyt pelkkä myllyreissu, vaan sillä aikaa kun jyviä jauhettiin isännät piipahtivat taksilla lähi kauppalassa, johon oli matkaa toiset 15km. Hevonen jäi siksi aikaa myllyn hevospuomiin.

Kauppala asia oli tietenkin viinakaupassa käynti. Kotimatka sujuikin rattoisasti hyvillä eväillä maustettuna. Hevonen osasi tien kotiin, vaikka isännät eivät enää joka tienristeystä huomanneetkaan. Kun tultiin omalle kylätielle, toiselle isännälle tuli huono olo ja oksennuksen mukana tipahtivat tekohampaat tielle.

Kun seuraavana aamuna menin serkkupojan kanssa kouluun, näimme hampaat vesilätäkköön jäätyneinä.

Otimme pienen kiven ja sillä nakuttelimme hampaat lätäköstä. Kyllä oli koulussa jännittävää, kun meillä oli sellainen salaisuus, naapurin isännän hampaat koulurepussa. Emme tietenkään kertoneet toisille ja se vielä lisäsi jännitystä.

Serkkupoika tiesi kenelle hampaat kuuluivat, heillä kotona jo tiedettiin naapureiden myllyreissusta ja toisen isännän vahingosta.

Koulun päätyttyä menimme sitten naapuriin, emäntä oli kotona, annoimme hänelle löydöksemme, emäntä kiitteli kovasti.

Illalla olin jo nukkumassa kun äitini tuli herättämään minut ja sanoi, että tulehan hakemaan löytöpalkkio.

Isäntä hyvin kiitollisena maksoi minulle 365mk (se oli silloin vanhanrahan aikaan) Se oli silloin iso raha ja hyvä lisä minun jouluostos kassaani.

Seuraavana päivänä koulureissulla sitten vertasimme serkkupojan kanssa palkkioitamme. Hän oli saanut vähän yli 500 mk. Sellaista se tasa-arvo oli jo silloin.

Eipä mene mielestäni

eikä muistoista murene,

armas ihana aika.

Erik Ticklen

Riepumatto laatuajalla

Mummo oli muutaman päivän viettämässä ihan omaa laatuaikaa kesäpaikalla ihan yksin. Keskellä maaseudun hiljaisuutta.
Illalla polttelin takassa tulta ja laittelin kynttilöitä ympäri tupaa. Siinä tunnelmassa ei kaipaa turistikohteiden hälinää, olispa maisemat miten upeita tahansa. Leikkelin takkatulen loisteessa matonkuteita, kun pitkä joutenolo ei oikein sovi mummolle.
Yläkerrassa oli keskeneräinen matonloimi, kudoin pätkän mattoa. (sekin kuului laatuaikaan) Toivomus oli, että iloinen, pienillä raidoilla.

Olen parempiakin kutonut, mutta tästä nyt tuli tälläinen. Kyllä se paikkansa löytää ainakin kesämattona.

Aamukahvia juodessa tykkään kuunnella radiota. Nyt oli käynyt niin, että suvun nuorin "tuunaaja" oli tutkinut radiota ja antenni oli jäänyt käteen, mutta kyllähän mummo keinot keksii.....

... ja tuas rupes Kuopijon iän kuulumaan!

Tämä elämä käy laatuun; onhan se välimmiten

lystiäkin ja nostelee hieman kantapäitä.

Aleksis Kivi

Uutispuuroa ja - pullaa

Tämä aika vuodesta on sitä aikaa kun viljat on puitu, käyty myllyssä ja keitetään uutispuuro ja leivotaan uutisleipä ja uutispulla.
Eipä tämä taida tänä päivänä olla niin tärkeä ja harras toimitus kuin minun lapsuudessani, silloin kun elettiin omavarais taloudessa ja oltiin riippuvaisia sadon onnistumisesta.
Kun isä oli käynyt myllyssä niin äiti pääsi leipomaan uusista jauhoista. Heti myllypäivän iltana keitettiin uusista ruisjauhoista uutispuuro. Hyvin haudutettu "ruishuttu" ison voisilmän kanssa ja lasi kylmää maitoa, se oli herkuista suurinta. Ruispuuro antoi jo kuvan jauhojen laadusta, miten leipä tulisi onnistumaan. Äiti ja isä yhdessä tutkivat tulosta. Puuro syötiin hartaudella ja kiitollisena varsinkin jos sato oli hyvä.

Uutisleivän tekeminen oli myös harras tehtävä. Leipä tehtiin huolella ja jokaista työvaihetta seurattiin tarkasti. Kuinka "juuri lähti liikkeelle" ja kuinka alustamisessa löytyy sitko,  kuinka taikina ja valmiit leivät kohoavat. Viimeisenä jännityksen aiheena oli kun leivät otettiin uunista, pysyikö leipä koholla vai laskiko sisus niin, että kuori irtosi; "menikö emäntä kuoren alle".
Jauhojen ominaisuuksiin vaikutti ns. SAKOluku. Tämä analysoitiin myllyssä ja jos se oli hyvä niin leipominen yleensä onnistui. Sakoluku vaikutti pääasiassa jauhojen sitkoon. Sakolukuun taas vaikutti kasvuolosuhteet, oliko kasvuaikaan ollut hallaöitä, myös liialliset sateet vaikuttivat siihen.

Uutisleipä oli "pyhä" asia, sitä vietiin aina naapureille ja naapurit toivat meille omaansa.

Uutispullan leipominen oli myös jännittävä tehtävä. Sitä maistamaan kutsuttiin sitten naapurin emäntiä päiväkahvin merkeissä. Emännät tutkivat pullaa yhdessä ja vertailivat omaan pullaansa.Tutkittiin oliko pulla valkeaa ja oliko pohjakuoren päällä tumma, tiivis raita. Tiivis kerros tuli, jos sitko ei ollut hyvä, siis sakoluku vaikutti tähänkin. Tummuuteen vaikutti kaksi asiaa: oliko jauhatus tehty hyvin, oliko jauhojen joukkoon joutunut liikaa jyvän kuoriainesta ja oliko vehnän korjuu tapahtunut oikeaan aikaan. Jos vilja oli liian pitkään tuleentumisen jälkeen pellolla, siis oli ns. yli kypsää, jauhoista tuli tummaa.

TÄMÄN VUODEN SATO NÄISSÄ MINUN PIENISSÄ YMPYÖISSÄNI OLI ERINOMAINEN.

Ei minun pihalla kasva omenoita eikö herukoita, mutta tyttären luona kyllä.

Tein mehua aronioista ja viimevuoden puolukoista, joita oli pakkasessa. Kyllä tuli hyvää.

Mutta sentään! Tahdon antaa

hehkun hetkelleni tälle,

tahdon loistaa, tahdon laulaa

kiitoslaulun elämälle.

L. Onerva

Uutta käyttöä vanhoille langoille

Minulla oli pyörinyt tuolla varastossa iso pussillinen äitini vanhoja kudontalankojen tähteitä. Kalastajalankoja ja ohuita puuvillalankoja. Osa on vielä vyyhdillä ja osa keritty kerille, pohjana oli käytetty sanomalehtiä.

Olen neulonut näistä nyt näitä maanmainioita "sifonetteja". Käteviä, kun voi välillä heittää pyykkikoneeseen.

Mielenkiintoisinta näistä keristä neulominen on, kun lanka loppuu ja pohja paljastuu. Erään kerän sanomalehden sivut olivat Savon Sanomat tammikuun 20 päivänä 1956.

Suurin uutinen tuossa numerossa on uusien ula-radioiden näyttely Kuopiossa. Lehdessä oli myös paljon radioliikkeidein mainoksia tästä hienosta uutuudesta.

Oikealla olevassa uutisessa ei nyt ole mitään ihmeellistä: Moskovassa pääministeri sai potkut, mutta tuon pilapiirroksen teksti on mielestäni hauska:

"Joskus kuuluivat palkollisten luontaisetuihin navettakengät ja työtakki. Mutta aika on tuonut mukanaan uutta, jos nyt on tulijalle tarjolla esimerkiksi avarasti soiva ula-vastaanotin, on pestistä päätetty nopeasti.-"

Mielenkiinnolla odotan noiden viimeisten kerien sisältä paljastuvia uutisia. Eipä äiti arvannut lankoja keriessään, missä tilanteessa "pohjia" luetaan. Onhan tämäkin yksi tapa säilyttää historiaa jälkipolville.

TAAS ON MUMMO JÄÄNYT IHMETTELEMÄÄN TÄMÄN PÄIVÄN UUTISTEN PAINOTUKSIA!

Korvaani särähti erään "viisaan" sanonta TV:ssä: "Tappaako taloustaantuma onnellisuuden."

Onko tosiaan niin, että ekonomistit ovat sitä mieltä, että onnellisuus on sidottu pelkästään rahaan?

Taas täytyy palata muistelemaan lapsuutta. -50 luvun alussa jolloin elettiin vielä sodan jälkeistä aikaa, meidänkin kylällä kulki vielä monenlaisia kulkumiehiä. Kun kylälle ilmestyi tuntematon kulkija kysymään yösijaa, monissa paikoissa nämä kulkijat ohjattiin meille, sanottiin, että siellä on talo jossa saa olla yötä. Ja näin oli, ketään ei käännytetty takaisin tien päälle. Jotkut näistä kulkijoista oli yhden yön, saivat syödäkseen ja jatkoivat matkaansa. Jotkut olivat vähän pidempään,muutaman päivän, isä teetti pieniä askareita, kuten puiden pilkkomista ja havujen hakkaamista. (havuja hakattin talliin hevosten kuivikkeiksi) Sitten tie kutsui ja kaverit jatkoivat matkaansa.

 Eräs kulkija jäi eritysesti mieleeni. Jäin iltasella kahden tämän kulkijan kansa kun muut olivat iltatöillään navetassa. Tämä mies otti takkinsa taskusta sanomalehteen käärityn, nuhjuisen paketin, meni pöydän ääreen ja avasi pakettinsa. Sen sisällä oli tukuttain seteleitä. Mies laski rahansa ja kääri ne takaisin lehteen.

Eräs kulkija kertoi isälle olevansa erään kuuluisan, suomalaisen kulttuurisuvun jäsen. (jääköön suku mainitsematta, muistan sen kyllä) Suvussa oli tullut perintöriitoja ja tämä kaveri valitsi tälläisen elämän muodon.

Ei kukaan kysellyt, eikä kenenkään mieleen edes tullut kysellä olivatko nämä kulkijat onnellisia, oliko tälläinen elämäntilanne tappanut heiltä onnellisuuden.

Ei meilläkään kotona puhuttu onnellisuudesta. Elämä oli täynnä työtä. Illalla mentiin työstä väsyneenä nukkumaan. Minäkin sain tehdä työtä aivan pienestä pitäen, mutta leikkiäkin saatiin. Elämäni oli työn ja leikin tasapainoa, mutta turvallista. Onnellisuudesta puhuttiin vasta kun tuli ensimmäiset ihastumiset. Silloin oltiin onnellisia, sitten taas se ONNI hävisi ja taas tuli uusi "onni".

Nyt mummona onnellisuudelle onkin ihan muut perusteet, mutta se onkin sitten toinen juttu.

On kesä mennyt....

Nyt on sitten kesän päätteeksi viimeinenkin matto pesty. Onnekseni vielä syyskuussakin on näin lämpimiä päiviä, että matot kuivuivatkin ulkona.

Tänä kesänä sain apua maton pesuun miniältäni ja tyttäreltäni ( ja painepesurilta) Lopput sitten pesin ihan perinteisesti harjalla ja mäntysuovalla. Sitä tuoksua kaipaa, tuoksu tuo mieleen lapsuuden kesät ja on takuu, että lattialla on puhtaat matot.

Kun kesällä v.1996 pesin ensimmäistä kertaa mattojani kunnan yleisellä matonpesu paikalla, tippa silmässä ajattelin, että vieläkö minua rankaistaan tälläkin tavalla, että minun pitää pestä mattoja jossain teräspaljuissa.

Lapsuudestani asti olin saanut pestä matot kotipaikkani ohi kulkevassa joessa. Saunarannan kohdalla joen pohja oli karheaa hiekkaa, vesi pysyi kirkkaana, kun siellä uitiin ja kahlailtiin.Vettä oli vain polveen asti, maton pesulle ihanteellinen paikka. Jokeen kannettiin vanha, raskas penkki poikki joen ja siinä matot pestiin. Aina oli puhdasta vettä ja mattojen huuhtelu sujui kuin itsestään. 

Jos alku kesä oli lämmin, matot pestiin enne juhannusta. Voi sitä juhlan tuntua juhannuksena, kun tuvan lattialla oli puhtaat, tuoksuvat matot, pöydällä valkea liina, maljakossa juhannusruusuja, rappusten pielessä isän laittamat juhannuskoivut. 

(Ohoh, tais mennä muistelun puolelle)

Nyt mattoja pestessäni olin tyytyväinen, kun sain pestä paljuissa, vääntää matot mankelin läpi liiasta vedestä.

Eipä tällä koivella joessa seisominen olis edes onnistunut.

Joku viisas on sanont, että asioilla on paha tapa järjestyä. Näin se on.

Kysytte miks elokaunokki kasvoi pellon leipäviljahan,

kyntömies vaikk ei ois tahtonut.-

Taivassinellään se muistuttaa, että on maanpäällä muutakin,

taivahista, pyhää, ihanaa-

paljon mutakin kuin leipä vain.

H.J. Erkko