Tämä aika vuodesta on sitä aikaa kun viljat on puitu, käyty myllyssä ja keitetään uutispuuro ja leivotaan uutisleipä ja uutispulla.
Eipä tämä taida tänä päivänä olla niin tärkeä ja harras toimitus kuin minun lapsuudessani, silloin kun elettiin omavarais taloudessa ja oltiin riippuvaisia sadon onnistumisesta.
Kun isä oli käynyt myllyssä niin äiti pääsi leipomaan uusista jauhoista. Heti myllypäivän iltana keitettiin uusista ruisjauhoista uutispuuro. Hyvin haudutettu "ruishuttu" ison voisilmän kanssa ja lasi kylmää maitoa, se oli herkuista suurinta. Ruispuuro antoi jo kuvan jauhojen laadusta, miten leipä tulisi onnistumaan. Äiti ja isä yhdessä tutkivat tulosta. Puuro syötiin hartaudella ja kiitollisena varsinkin jos sato oli hyvä.
Uutisleivän tekeminen oli myös harras tehtävä. Leipä tehtiin huolella ja jokaista työvaihetta seurattiin tarkasti. Kuinka "juuri lähti liikkeelle" ja kuinka alustamisessa löytyy sitko, kuinka taikina ja valmiit leivät kohoavat. Viimeisenä jännityksen aiheena oli kun leivät otettiin uunista, pysyikö leipä koholla vai laskiko sisus niin, että kuori irtosi; "menikö emäntä kuoren alle".
Jauhojen ominaisuuksiin vaikutti ns. SAKOluku. Tämä analysoitiin myllyssä ja jos se oli hyvä niin leipominen yleensä onnistui. Sakoluku vaikutti pääasiassa jauhojen sitkoon. Sakolukuun taas vaikutti kasvuolosuhteet, oliko kasvuaikaan ollut hallaöitä, myös liialliset sateet vaikuttivat siihen.
Uutisleipä oli "pyhä" asia, sitä vietiin aina naapureille ja naapurit toivat meille omaansa.
Uutispullan leipominen oli myös jännittävä tehtävä. Sitä maistamaan kutsuttiin sitten naapurin emäntiä päiväkahvin merkeissä. Emännät tutkivat pullaa yhdessä ja vertailivat omaan pullaansa.Tutkittiin oliko pulla valkeaa ja oliko pohjakuoren päällä tumma, tiivis raita. Tiivis kerros tuli, jos sitko ei ollut hyvä, siis sakoluku vaikutti tähänkin. Tummuuteen vaikutti kaksi asiaa: oliko jauhatus tehty hyvin, oliko jauhojen joukkoon joutunut liikaa jyvän kuoriainesta ja oliko vehnän korjuu tapahtunut oikeaan aikaan. Jos vilja oli liian pitkään tuleentumisen jälkeen pellolla, siis oli ns. yli kypsää, jauhoista tuli tummaa.
TÄMÄN VUODEN SATO NÄISSÄ MINUN PIENISSÄ YMPYÖISSÄNI OLI ERINOMAINEN.
Ei minun pihalla kasva omenoita eikö herukoita, mutta tyttären luona kyllä.
Tein mehua aronioista ja viimevuoden puolukoista, joita oli pakkasessa. Kyllä tuli hyvää.
Mutta sentään! Tahdon antaa
hehkun hetkelleni tälle,
tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle.
L. Onerva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti