Viime syksynä tyttäreni luona käydessäni neuloin 4v kaksosille tälläisiä tonttuja. Ompelin silmiin myös silmäripset. Poika pyöritteli valmista tonttua ja sanoi: "En huoli tätä tonttua , tää on tyttö." Minä ihmettelemään, että mistä sen tietää. "No kun tällä on silmäripset."
Tietenkin mummi neuloi uuden, ilman ripsiä.
Pikkujoulumekko
70-luvulla oli tulossa mieheni firman pikkujoulut. Eräänä lauantaina mieheni antoi rahaa ja sanoi, että mene ostamaan itsellesi kunnon mekko pikkujouluun, hän on lasten kanssa kotona.
Lähdin kaupunkiin ja aloitin shoppailun, nauttien tilanteesta, kun sain olla ihan yksin, ei tarvinnut vahtia muksuja ja heidän edesottamuksiaan kaupassa.
Sovittelin mekkoja ja ensimmäisessä kaupassa löysin mieleisen, mutta en ostanut vielä sitä, halusin kierrellä muissakin kaupoissa, kun kerran oli aikaa. Se mekko maksoi 270mk.
Yhdessä kaupassa minulle esiteltiin vain kesältä jääneitä kesämekkoja ja kerrottiin mikä hinta oli kesällä ja nyt niitä sai 90mk:lla. Yritin selittää myyjälle, että tarvitsen kunnon juhla mekon. Myyjä selitti, että kyllähän näitäkin voi pitää juhlissa.
Lähdin liikkeestä, mutta huomasin ovella, että myymälän toisella laidalla oli rekki tolkulla ihania juhlamekoja ja sanoin, että onhan teillä juhlamekkoja. Siihen myyjä tokaisi, että on, mutta ne ovat 160mk:sta alkaen. Sanoin vain mennessäni, että olinko minä puhunut hinnasta jotain?
Menin ostamaan sen ensimmäisen sovittamani, 270mk:n mekon. Se oli vihreä, moiree silkkiä, mallista tuli mieleen Aino Akteen muotokuva. Mekossa oli pystykaulus, pitkät, alaspäin kapenevat pussihihat, levenevä helma. Tietenkin mekko oli pitkä, koska pitkät juhlapuvut olivat 70- luvulla muotia.
Kadulla kävellessäni tuli mieleen sanonta: "Köyhän on oltava nöyrä", en vaan keksinyt kuinka se näkyi päällekin päin.
Olen nainen, joka nauttii kovasti itsestään.
Joskus häviän, joskus voitan.
Mata Hari
