Nappeja

Kukahan on käskenyt säästää kaikki napitkin, joita on rasia tolkulla. Vanhimmat äitini säästämiä. Tuo tapa, ettei mitään kannata heittää pois, jos joskus tarvii, on sitten varmaan geeneissä.

Kuulin kerran eräällä kurssilla eläinlääkärin luennon. Hän mainitsi tämän saman asian: kaikelle on käyttöä lähimmän seitsemän vuoden aikana. Esimerkkinä, että vanhat purukumitkin kannattaa säilyttää, niillä on hyvä hoitaa koiranpennun napatyrä.Samoin kuin vanhoilla napeilla.

No, siihen tarkoitukseen en kyllä nappeja tarvitse.

Usein mietin, onko näissä tekemisissä mitään järkeä, mutta törmäsin taas kerran viisaamman sanoihin:

" Kun meillä on kyky vastaanottaa iloa, pystymme helpommin selviytymään elämän vaikeuksista ja hyödyntämään luovuuttamme. Siten luovuutemme pääsee valloilleen vailla järjen asettamia rajoituksia. Kykenemme jälleen tavoittamaan samanlaista välittömyyttä kuin lapsina, ennen kuin meidän käskettiin lakata töhertämästä ja ruveta värittämään viivojen rajoittamia kuvia."

Sharjotta Kasl

Elämänilon kirja