Jotkut hyvätkin tuunaukset joskus hyljätään ja unohdetaan.
Sattuipa kerran..
Yrittäjänä ollessa olin kerran lähdössä työmatkalle Iisalmeen. Matkaa ensin Kuopioon n.100km ja siitä sitten vajaa sata Iisalmeen. Autostani oli bensamittari rikki, mutta mieheni sanoi, että bensa riittää hyvin ainakin Kuopioon asti.
Lähdin ajelemaan aamulla ennen kuutta, ajelin siis viitos tietä pohjoiseen päin.
Kuuntelin ajaessani radiota ja siellä oli menossa aamuhartaus, joka silloin oli jo kuuden jälkeen. Nuori naispappi kertoi kokemuksiaan teemasta: saamme pitää enkeliä vieraanamme. Hän kertoi, että hänen enkelillään oli ollut farkut ja villajumpperi.
Kuinka ollakkaan se bensa loppui n. 30 km ennen Kuopiota. Muistin, että muutaman kilometrin päässä on huolto-asema. Aloin liftata ja ensimmäinen auto pysähtyikin. Pääsin heidän kyydissä huolto-asemalle, mutta heillä ei ollut aikaa viedä minua bensakanisterin kanssa takaisin. He neuvoivat, että kannattaa varmaan soitta taksi. Pyysin huolto-aseman kaveria soittamaan minulle taksin, mutta hän kertoi, ettei se varmaan onnistu koska paikkakunnan taksit ovat koulukyydeillä ja vapautuvat vasta kahdeksan jälkeen. Hän neuvoi, jospa kahvilan puolella olis joku, joka olisi menossa etelään päin.Tein työtä käskettyä, mutta ne muutamat aamukahvilaiset kertoivat menevänsä kohti Kuopiota. Yhdestä nurkkapöydästä, sanomalehden takaa kuitenkin nousi kaveri ja kertoi olevansa aivan joutava ja lupasi viedä minut ja bensakanisterin auton luo.Kaverista tuli mieleeni kuva tosi "jupista", mustat suorat housut, valkea kauluspaita, mustat lakeri kengät ja valkeat sukat. Ja sitten se auto, suuri, uutuuttaan kiiltävä Mersu.
Kaveri kertoi, että kun vaimo lähtee aamulla töihin, hän käy huolto-asemalla aamukahvilla ja lukee aamun lehdet. Sitten hän alkoi kertoa, että mikähän heidän pässiä oikein oli vaivannut, kun se oli edellisenä iltana turvonnut. Jotenkin nämä asiat, herran "ego" ja turvonnut pässi eivät millään meinanneet sopia mielestäni yhteen, mutta siitä huolimatta kerroin kuinka äitini ennen hoiti turvonneita eläimiä.
Auton luona herra kaatoi bensan tankkiin, käynnisti auton ja varmisti, että pääsen jatkamaan matkaa.
Ajellessani tuli mieleeni aamuhartaus ja totesin itsekseni, että minun enkelini ajoi Mersulla ja hänellä oli valkeat sukat.
Pienet ystävälliset teot,
pienet rakkauden sanat
auttavat tekemään maailmasta taivaallisen paikan.
Julia A. Fletcher Carney
Mukavasti kirjoitat noista elämäsi sattumuksista, samalla nousee pintaan omiakin, unohduksiin jääneitä tapahtumia.
VastaaPoista"Elä huijjo", se olen minä joka istun matkassasi kärpäsenä olkapäälläsi.Kiitos kyydistä!
-Leena
Kiitos kommentistasi, kiva kun tykkäät!
PoistaEn varmasti "huijo" kun tiedän mikä se siinä...