Haluan kuitenkin näyttää kuinka minä olen näitä tehnyt.
Laitan lautaselle aina pienen , hapsutetun pikku liinan. Näin kuppi ei kolise lautasta vasten.
Lautaselle laitan sitten tekokukan tai tuunatun tulitikkurasian.
Ja lopuksi pakettiin.
Se on siinä, tuliainen on valmis.
Pieni muistelu lapsuudesta.
Sen jälkeen kun herkesin uskomasta joulupukkiin, minulle oli tärkeää säästää rahaa omiin jouluostoksiin.
Se oli kova juttu kun sain ostaa omalla rahalla joululahjat. Lahjan saajia olivat äiti, isä, sisko, ja tietenkin Lyyti, meidän kotihengetär.
Rahan saanti ei ollut mikään itsestään selvyys, sitä ei saanut noin vaan, eikä silloin ollut mitään jatkuvaa viikkorahaa, eikä jokaisesta pikkutyöstä ja äidin auttamisesta saatu korvausta.
Yksi rahan hankinta oli jätepaperien myynti. Isän kanssa niputimme sanomalehdet, joita oli kerätty vintille. Paperista maksettiin 1 penni kilolta. Ei siinä paljon kassa karttunut pelkillä sanomalehdillä, mutta paperiset apulantasäkit olivat myös myyntitavaraa. Isän kanssa vietiin paperit kyläkauppaan ja minä sain "tilin" itselleni.
Yhden ansion sain jouhien myynnistä, siis lehmien ja hevosen hännistä. Vaatisko tämä tarkennusta.!
Syksyllä kun lehmät otettiin pysyvästi navettaan, ne pestiin ja lyhennettiin hännät, jotka oli kesän aikana kasvanut pitkiksi. Samoin isä leikkasi myös hevosten hännät.
Syksyisin kiersi selaisissa taloissa, joissa tehtii teurastuksia "bisnesmies", jota sanottiin nahkan ostajaksi. Hän osti kaikki teurastettujen eläinten nahkat ja jouhet. Minä sain aina jouhirahat, muutaman kymmenpennisen itselleni. Ostaja välitti nahkat parkittavaksi nahkatehtaalle.
Isä järjesti jotain erkois tehtäviä, joista sitten maksoi muutamia markkoja ja näin joulukassa kertyi. Yleensä minun ostokseni oli: isälle nenäliinoja, partavaahtoa ja joskus partasuti. Äidille ja Lyytille huivi ja pitsireunaisia nenäliinoja. Siskolle yleensä Niveaa. Eräänä jouluna olin saanut kokoon sen verran, että ostin siskolle lasipullossa "Miamia", sellaista vaaleanpunaista kosteusvoidetta. Olimme isän kanssa hevosella ostoksilla ihan vaan omassa kyläkaupassa, mutta jouluksi valikoima oli monipuolinen sen ajan vaatimukset huomioon ottaen. Ja mitä ei ollut, kauppias tilasi. Pakkasta oli lähes 30 astetta, matkaa kauppaan reilu 2km. Kuinka ollakkaan se lasipullo jäätyi ja meni rikki. Vieläkin muistan sen surun mikä tuli, kun en saanut antaa siskolle sitä hienoa ja mielestäni kallistakin jolulahjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti